Paha ihminen

Mä päätin eilen pilata mun oman ja J:n joulufiiliksen. Mä oon jo pitkään arvannut, että se ehkä tykkää musta enemmän kuin mitä mä siitä, mutta koska mä olen huono ihminen ja pleijaan muiden tunteilla ja kaikki ihmissuhteet on mulle pelkkää peliä, mä sen saanut sitä sanottua sille aikaisemmin.

Eilen mua alkoi sitten ahdistaa aivan järjettömästi eikä tilanteessa ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin rehellisyys. Täytyy myöntää, että se ainakin näytti ottavan sen paremmin kuin mitä mä olin ajatellut, mutta siltikin mua jotenkin pelottaa, että miten se oikeasti suhtautuu tähän asiaan. Mä en tiedä ahdistaako mua oikeasti se, että mä oon pitkästä aikaa päästänyt jonkun ihmiseen tutustumaan muhun ja antanut ehkä jopa mahdollisuuden. Mä oon ollut ilman mun suojamuuria ja kilpeä ja nyt ehkä sitten alkoikin pelottaa.

Mutta sinänsä mä oon varma, että jos mua ahdistaa siinä ihmisessä ihan mikä tahansa juttu, niin mä oon tehnyt oikean päätöksen. Jollakin tavalla mä uskon siihen, että rakkaus on sokea eli mun pitäisi hyväksyä mun rakastamat ihmiset niiden kaikkien vikojen kanssa (niin kuin mä tietysti toivon, että mutkin hyväksytään). Koska J:n kohdalla mä en pysty selkeästikään ikinä sellaiseen rakkauteen, se ei missään nimessä oo sellainen ihminen kenestä mä tykkään oikeasti. Se on sanoinkuvailemattoman, uskomattoman ihana ja sinänsä täydellinen, mutta se ei vaan jostain syystä oo mua varten ja mä tiedän sen.

Mä oon kyllä aivan paska tyyppi. Olisinko mä voinut sanoa sille nää kaikki vasta joulun jälkeen?