Solmussa.

Ja tilitys jatkuu...

Kyseinen tyyppi, kenen kanssa mä olin tänään treffeillä on yllättäen varattu. Mulla oli jo pieni epäilys asiasta, mutta sepä sitten vaan varmistui. Mä en oikeesti tajua, miten jotkut voi kuvitella, että musta tulee niiden vakkaripano siksi aikaa kun oma tyttöystävä on Tampereella. Kyseinen ääliö oli jopa suunnitellut kaiken. Se aikoi hommata prepraid-liittymän, johon mä pystyisin tekstaamaan tai soittamaan niin, ettei sen tyttöystävä sais ikinä mitään selville. As if.

Oikeesti mun teki mieli ruveta itkemään kun kuuntelin sitä hetken. Miten joku mies voi kuvitella, että mä olen joku call girl?! Se, että mä olen blondi ja kivannäköinen ei todellakaan tarkoita sitä, että mä rupeen hoitamaan kaikenmaailman idiootteja jotka ajelee Porchella ja asuu ydinkeskustassa 113 neliön kämpässä..

Pikkuhiljaa alkaa usko mennä siihen, että mä löytäisin jonkun kivan, tasapainoisen, mukavan ja tavallisen miehen. Mun mielessä pyörii vaan yks tyyppi ja sekin on niin väärä. Herra Me Ollaan Vaan Kavereita on sen tyttöystävän luona enkä mä tahdo soittaa sille mitään vinkumispuhelua. Mä en halua, että se tajuaa miten romuna mä oon sen takia. Ennemmin mä kärsin ja itken yksinään kun paljastan sille taas uuden palan mun sielua... :(