Love before sunset

Tänään on huono lomasää. Vettä sataa kaatamalla ja nyt on selkäkin kipeä niin ei oo hirveesti mitään järkevää tekemistä. Sattumalta selailin jotain Canal Plus lehteä ja kappas, sieltä tuli nyt iltapäivällä Love before sunset. Siis se jatko-osa missä on Ethan Hawk ja Julie Delby. Maailman ihanin leffa. Taas kerran, mulla valui kyyneleet valtoimenaan jo ekan 30 sekunnin jälkeen.

Mä oon aina kuvitellut, että mä ja Mr Evil American Boy kohdataan uudelleen juuri noin. Jossain ihanassa kaupungissa "sattumalta". Mun meidän tarinassa mä olen kyllä se, joka sen kirjan meidän tarinasta kirjoittaa. Toisin kuin tossa leffassa, meillä on ollut yhden yön sijasta yksi täydellinen päivä. Vuonna 2000. Aluks oli ihan kummallista kun ei oltu nähty tsiljoonaan vuoteen ja se oli muuttunut hassusta high school- pojasta ihan järjettömän kuumaksi college-pojaksi. Me pidettiin koko päivä toisiamme kädestä ja illalla kun se vei mut takaisin kotiin, se suuteli mua neljä kertaa. Ihan täydellistä. Se oli ihan magical day. Sitä mä oon sitten muistellut viimeiset kuusi vuotta ja vertaillut kaikkia tyyppejä siihen.

Mun ongelma on se (jos ette oo vielä tajunneet..heh), että mä ihastun ihan liian helposti ja ihan liian moneen tyyppiin kerrallaan. Aina kun mä valita äidille, että musta tulee vanhapiika niin se väittää sen johtuvan siitä, että moniavioisuus ei oo Suomessa sallittua... ;)