Masentaa ja ahdistaa...kai

Mua ei taas tänään huvita mikään. Istun kotona pyjama päällä tuijottelemassa ikkunasta ulos ja ajattelemassa synkkiä. Ja mikään ei kuitenkaan oo edes huonosti. Mä en tajua miksi mun pitää aina vaipua synkkiin ajatuksiin heti, jos elämä ei just sillä hetkellä satu olemaan tosi kivaa ja hurjaa. Mun pitäisi opetella elämään sellaista tavallista arkipäiväistä elämää.

Mä oon miettinyt, että pelkäänkö mä niin paljon itseäni, etten osaa olla hetkeäkään yksin. Mua alkaa välittömästi ahdistaa jos ei oo seuraa ja jos joku ei viihdytä mua koko aikaa. Ehkä uudenvuoden lupauksiin olisi pitänyt listata se, että mä opettelen olemaan yksin.