Uneton yö

Nukkumatti jätti mun sängyn väliin viime yönä. Kieriskelin sängyssä ja pohdin syntyjä syviä ja aloin jo vaipua synkkyyteen kellon tullessa puoli neljä. Sitten mun puhelin piippasi eikä unettomuutta tarvinnut enää kärsiä yksin. Ihan uskomatonta :).

Mä tekstailin J:n kanssa yön pimeinä tunteina muutaman hetken ja tuli tosi hieno fiilis. Kukaan muu ei kyllä tajua mun juttuja niin kuin se. Ja se jopa nauraa mun superhuonoille vitseille! Mutta sitten taas aloin miettiä sitä, miksi se ei olisi se oikea. Mä oon edelleenkin niin kiinni siinä ihmisessä. Oon täysin tunneihminen ja tää on ehkä mun elämän ensimmäinen päätös jonka oon tehnyt järjellä enkä tunteilla ja nyt mietin, että pakkoko tästä oli aloittaa. Mutta kaipa mä jotenkin alitajuisesti tiedän, mikä on loppupeleissä oikea ratkaisu. Ehkä tää aikuisuus on tätä.

Tajusin muuten, että mä elän nyt lomalla ihan kuin jossain mielikuvitusmaailmassa. Kaikki jutut mitä tapahtuu on pelkästään kivoja, voi hengailla koko päivä pyjamassa ja katsoa telkkarista jalkapalloa ja kivoja leffoja eikä tarttee stressata oikeastaan yhtään mistään. Mietin jopa, että pitäiskö jättää maanantain tentti väliin ja olla palaamatta omaan kotiin ja oikeaan elämään vielä vähään aikaan!