maanantaina, tammikuuta 01, 2007

Minä lupaan

Hmm. Mä ajattelin tänä vuonna tehdä muutamia lupauksia uuden vuoden kunniaksi.

1) Vähennän alkoholin käyttöä. Tai jos en vähennä, niin juon ainoastaan laadukkaita juomia.
2)Lopetan kaikki muutkin paheet.
3)Sen sijaan, että tuhlaisin rahaa ostelemalla kaikkia naistenlehtiä viikottain, ryhdyn tilaajaksi ja säästän rahaa.
4)Ostan uusia kenkiä vain, jos oikeasti tarvitsen niitä. Sama pätee käsilaukkuihin.
5)En käy baarissa neljänä iltana viikossa vaan kehitän muita harrastuksia.
6)Lopetan pleijaamisen ihmissuhteilla.
7)En enää haikaile HMOVK:n perään.
8)En soittele kännipuheluita.

Mennyt vuosi oli kyllä kaikin puolin ihan huippu. Ei haittaa, vaikka kaikki muut ovatkin menneet naimisiin, saaneet lapsia ja ottaneet asuntolainaa. Mä tykkään mun elämästä just tällaisena.

Onnea vuodelle 2007!

9 Comments:

At 5:55 ip., Anonymous Anonyymi said...

Minäkin lupasin oikeastaan kerralla parantaa koko elämäni. Nyt jo vähän pelottaa, että en varmasti tule onnistumaan kaikissa lupauksissani. Olisi pitänyt kai luvata vähän vähemmän. Mm. Sen oikean löytäminen vuoden 2007 aikana voi olla aika radikaali lupaus. Noh.

Hyvää uutta vuotta sinulle.
Et tunne minua, enkä minäkään muutoinkun tekstiesi kautta, mutta vaikutat hienolta tyypiltä. Pidä lippu korkealla.

 
At 6:58 ip., Anonymous Anonyymi said...

Aika hurjia lupauksia noin kerralla toteutettaviksi:)? Mie joka tapauksessa pidän peukkuja täällä taustalla. Kännipuheluiden fiksuus kun yleensä on juuri sitä samaa - tekee huomisesta päivästä sata x kurjemman :D
m.

 
At 1:17 ip., Blogger PartyFlickan said...

Nimetön: Mä oon kaikessa fiksuudessani sitä mieltä, ettei sitä oikeaa voi päättää löytää. Se tulee vastaan kun sitä vähiten odottaa :).

Misa: Kiitos kannustuksesta. Mä melkein kyllä tiedän, että soittelen kännipuheluita ellen sitten jätä puhelinta kotiin. Uuden vuoden yön kännipuheluiden kohteena oli mm. taksikeskuksen ämmät jotka eivät yksinkertaisesti suostuneet olemaan yhteistyökykyisiä... HAH! :D

 
At 9:06 ip., Anonymous Anonyymi said...

Hei, eiks kannattais yhdeksänneksi kohdaksi ottaa paraneminen syömishäiriöstä? Ennen kuin on lapsentekovehkeet ja ulkonäkö lopullisesti pilalla?
Tsemei!
Marco

 
At 9:16 ip., Blogger PartyFlickan said...

Ei mulla oo syömishäiriötä.

 
At 9:30 ip., Anonymous Anonyymi said...

Marco: kannattais vähän miettii mitä näppikseltä pääsee! idiootti.

 
At 10:03 ip., Anonymous Anonyymi said...

Oksensin koko aamun salaa mutta sitten aloin piristyä kun sain uuden takin, farkut ja pannan :).

Eilinen juustoilta meni mun osalta ihan puihin. Mä en ollut syönyt koko päivänä mitään muuta ettei sitten harmittaisi juustojen epäterveellisyys. No, kuitenkin mun aivoissa tapahtuu aina jotain typerää ja päädyinkin sitten halailemaan vessanpönttöä juustojen syönnin jälkeen ja sitten tulikin niin paha mieli, että lähdin ennen yhtätoista kotiin

Baarien välissä piti käydä mun kaverin toiveesta Hesessä, jossa vedin kana-aterian jonka jälkeen oksensin, kun tajusin miten epäterveellistä se safka on :(

nuo kaikki kommentit on poimittu blogistasi, joten aivan turha valehdella ettet olisi bulimikko.

ihan tiedoksi muuten, siskoni ei saa lapsia pitkällisen anoreksia-bulimia-sairastelun seurauksena. hänen lapsuudenaikainen paras ystävänsä kuoli muutama vuosi sitten bulimian laukaisemaan sydänkohtaukseen. näitä asioita tapahtuu, oikeasti, syömisellä leikkiminen jättää ruumiiseen ikuiset arvet.

zeus: harvinaisen samat sinulle. jos asiasisältösi taso on tuo, niin kannattaisi ehkä pitää päällä jotain kokonaisvaltaista näppäinlukkoa :)

Marco

 
At 12:30 ip., Anonymous Anonyymi said...

No täälähän ihme taistelua on ... :O
Sanovat muut mitä hyvänsä, niin kyllä sun blogi on silti mun vakioblogeja :) Joka päivä tulee luettua, mutta harmittavan vähän tulee entryjä sulta nykyään :(

Hyvä, että sulla on tahtoa yrittää muuttaa asioita :) Mä en luvannut mitään, koska en lupauksiani pystyis pitään kuitenkaan :(

Mutta kirjoitteleppas vaikka mailiin tarkemmin kuulumisias jos lukemisen väliltä löytyy pari minuuttia aikaa :)

Jaksamisia!

Ps. Marco, vaikka siskosi on syömishäriöstä kärsinytkin, ei sinun silti tarvitse yrittää leikkiä mitään kotitohtoria ja tuputtaa elämänviisauksiasi muille. Jokainen elää omalla tavallansa, oli se sitten kuin väärä tapa sinun mielestäsi.

En väitä etteikö kyseessä olisi vakava asia, mutta sanon vain, että kohteliaampi asenne ei olisi pahaksi. Jaksamisia sinullekkin!

 
At 12:30 ip., Blogger PartyFlickan said...

Truth hurts.

 

Lähetä kommentti

<< Home