J

Mä en oikeasti tajua miten vaikeeta voi olla nousta ylös sängystä ihmisten aikaan. Tänään mä vääntäydyin ylös puoli kahdeltatoista ja kun nyt istun tässä koneella ja juon muutaman kupin kahvia ja tuijottelen ulos, niin johan kello alkaakin olla taas sen verran, että on aika tehdä muita asioita eikä lukemiseen jää aikaa. (Tulipas pitkä lause..) Oon jotenkin niin vielä lomarytmissä. Mun aamu-unisuutta ei suinkaan vähennä se, että oon taas puinut ihmissuhteita J:n kanssa öiseen aikaan.

Joskus silloin ennen joulua mä olin täysin varma, että siitä jutusta ei ikinä tuu mitään sen takia, että mua ahdistaa ne muutamat jutut. Mutta nyt se on kuin toinen ihminen. Se on päättänyt muuttaa itsessään niitä asioita mitkä mua häiritsee.Miettikää! Joku on valmis muuttamaan itseään vain sen takia, että ne jutut häiritsee mua... Aika suloista! Ja toisaalta, mikä mä oon ketään tuomitsemaan. Oon aivan satavarma, että jotkut mun tavat saa toisen ihmisen hulluuden partaalle.

J on kuitenkin tällä hetkellä ainoa ihminen joka ymmärtää mun höpöhöpöjuttuja aivan täysin. Se hyväksyy mun erään todella miesmäisen paheen ja sitä naurattaa kun mä oon niin innoissani jostain sporttileffoista ja kattoo niitä etukäteen, että se voi sitten suositella mulle niitä. Aivan uskomatonta! Lisäksi me tykätään samanlaisista kengistä. Ehkä mua pelottaakin se, että se on niin samanlainen kuin mä. Me ollaan molemmat jonkinlaisia haavemaailmassa eläviä taivaanrannanmaalareita. Ehkä mä pelkään sitä, että kuka oikeasti jaksaisi huolehtia kaikista arkisista jutuista sitten kun me asutaan yhdessä ja meillä on 4 lasta ;).

Ehkä mulla oikeasti on jonkin sortin sitoutumiskammo tai jotain kun mä jaksan koko ajan keksiä tekosyitä sille, miksi mun ei kannattaisi seurustella. Pitäisköhän muuttaa ajatustapaa ja alkaakin miettiä niitä juttuja miksi kannattaisi seurustella. Totuuden nimissä, ei mun sinkkuelämä aivan niin hohdokasta oo, että tän takia kannattaisi pitäytyä sinkkuna.

Mä vihaan muuten itsessäni sitä piirrettä, että mä vatvon ja pohdiskelen aivan kaikkia asiota. Onko pakko ajatella elävänsä kun voisi vain yksinkertaisesti elää...

Eikä yksin asuminenkaan oo mitenkään superkivaa. Yritin eilen pestä pyykkiä ja se tyhmäpää pyykkikone ei suostunut käynnistymään. Mua oikeasti alkoi melkein itkettää kun tuli just sellainen fiilis etten osaa tehdä yhtään mitään. Loppujen lopuksi selvisi, että se kone oli vaan huomattavasti fiksumpi kuin mä. Se ei suostunut käynnistymään ennen kuin olin sulkenut sen kannen. Great.