Somewhere over the rainbow

Mulla ei oo mitään sanottavaa kun mun elämässä ei tapahdu enää mitään. Paitsi toissapäivänä mulla oli paita väärin päin koulussa ja meni muutama tunti ennen kuin huomasin asian. Miks kukaan ei voinut sanoa..?? Ja eilen unohtui avaimet kotiin, mutta onneks meidän talonmies oli ihan yhtä ritarillinenkin kuin ennenkin.

Tänään mä opin, että kirjastossa käy myös rumia ja pahalta haisevia poikia. Mun piti vaihtaa lukupaikkaa, kun sillä örsöllä oli niin pahan tuoksuista miesten hajuvettä. Mutta mä opin myös itsestäni jotain. Mun on aina aivan PAKKO flirttailla kaikkien mun miespuolisten tuttujen kanssa (ja joskus jopa kavereidenkin). Aivan sairaan rasittavaa, oon selkeestikin jollain tavalla sairas ihminen :).

Tänään PITÄIS lähtee baariin, mutta mua ei huvita tasan yhtään. Mä en jaksa alkaa meikkailla ja laittaa tukkaa. Ois vaan kivaa lojua pyjamassa sohvalla ja kattoo mitä mun nykyisille parhaille ystäville Adamille, Rachelille, Petelle, Jennylle, Karenille ja Davidille kuuluu.

Jumalainen poika (joka ei siis oo sama kuin J) on tajunnut miten naisia hemmotellaan. Mä sain siltä tänään ihqun yllärin :). It made my day. J-juttu on aivan ennallaan. Mitään ei oo tapahtunut suuntaan tai toiseen paitsi, että eilen illalla se oli ihan superihana kun me soitettiin meidän jokailtainen hyvän yön puhelu (jotka tuppaa aina kestämään piiiiiiiiiitkälle aamuyöhön saakka). Mä meen sinne ens viikonloppuna. Jee.

Ajattelin ottaa pienet kauneusunet ennen kuin joudun tonne pakkaseen.