lauantaina, kesäkuuta 17, 2006

Turha pelätä laukausta...

Sillä yksinäisyys saman reijän nakertaa.

Kaikki on muka hyvin, mutta silti mua on itkettänyt viimeiset pari päivää ihan hillittömästi. Eilenkin jätin menemättä baariin, kun tuli niin paha mieli. Mä en oikein tiedä, mikä mua itkettää. En sinänsä oo yksinäinen, mulla on kavereita joita nään tosi usein, mutta silti tästä elämästä puuttuu se jokin.

Mua ahdistaa kaikki mun typerät säädöt ja yhden illan suhteet, koska ne ei vie mua yhtään mihinkään. Tai no vie ne. Kauemmaksi todellisesta musta. Musta tuntuu, että mä olen kehittänyt itselleni jonkin feikkielämän, vaan sen takia, että mun todellinen elämä pelottaa mua aika paljon. Mä en uskalla heittäytyä mihinkään enkä mä uskalla antaa kenellekään mahdollisuutta. Mä en vaan pysty.

Herra Me Ollaan Vaan Kavereita ei oo soittanut kahteen päivään. Mä en enää jaksa. Mulla on sitä ikävä. Joka hetki kun ei nähdä, mulla on sellainen olo, että musta puuttuu joku pala. He completes me.

3 Comments:

At 12:44 ip., Anonymous Anonyymi said...

No niinpä.. Ja jotenkin se baarissa ramppaaminen tuntuu niin turhalta ja tylsältä aina välillä. Varsinkin, jos odotukset ovat korkealla, niin.. Ja on se jotekin niin käsittämätöntä aina välillä, että kuinka vaikealta tuntuu kohdata muita ihmisiä.. Miksei kohtaa sitä the Onea? Miksi kohtaa niitä vääriä..? Mutta sitten toisaalta taas löytää sen kivankin hetken ja on baarissa aina loppujen lopuksi hauskaa. Ilman säätöjä ja flirttiä kyllä tuntuu, ettei ole mitään..

Tässä krapulainen kommentti eilisen baari-illan jälkeen..

 
At 9:22 ip., Blogger Maisku said...

Joskus on vaan parempi jäädä kotiin ja linnottautua illaksi sohvalle sipsien, dippien ja dvd-pinon kanssa. Sillon ei tosin voi voittaa, muttei myöskään hävitä.

Jaksamista, aina tulee parempia päiviä :)

 
At 10:45 ip., Blogger PartyFlickan said...

Kiitos kommenteista :) Totta, aina tulee parempia päiviä, mutta välillä vaan meinaa usko loppua. Mä oon miettinyt, että monta huonoa miestä pitää käydä läpi löytääkseen sen hyvän ja oikean.

Tänään on jo parempi mieli. Vähän. Herra Me Ollaan Vaan Kavereita vaihtoi maisemaa loppukesäksi joten nyt mun ei ainakaan tarvitse nähdä sitä ja teeskennellä, että kaikki on hyvin.

Tajusin just, että mä oon se ihminen joka tekee mut onnelliseksi. Pitäisi vaan muistaa tää useammin..

 

Lähetä kommentti

<< Home