Partyflickan

Mä tahdon ensiksikin kiittää kaikkia lukijoita ja kommentoijia. Vaikka kaikki kommentit ei todellakaan miellytä mua (ja oon varmaan tuonutkin sen esille suhteellisen kipakasti..) niin tää on edelleenkin kommenttiystävällinen blogi :). Mä tahdon korostaa sitä, että tätä blogia ei oo kirjoitettu hampaat irvessä. Mun arkipäivän elämä on täynnä pieniä kommelluksia ja hassuja tapahtumia. Mä en välttämättä oo 100% sitä mieltä että esim. mittatilauspuku ja Tommy eivät sovi yhteen. Ehkä vaan 99%:sesti ;). Kaikki elää tyylillään ja tämmöinen on mun tyyli. Mulla on omasta mielestäni pilkettä silmäkulmassa oikeestaan aina ja toivottavasti se näkyy tästä blogista. Turha tätä elämää on hirvittävän vakavasti ottaa. :)

Ihan erikseen tahtoisin kiittää gwnzbo-rot13-tyyppiä. Sun kommenttisi oli kiva! Ja toivottavasti seuraavasta löytyy jotain vastauksia sun kysymyksiin.

Mä myönnän toki olevani villi ja vapaa ja sehän se tässä se "ongelma" onkin. On aika ristiriitaista haaveilla seurustelevansa ja olevansa samalla villi ja vapaa. Oon ihan varma, että jonain päivänä löytyy sellainen kultainen keskitie.. :)

Totta on sekin, että mä tuomitsen ihmisiä aika helposti. Mutta täytyy kyllä sanoa puolustukseksi, että aika usein mä annan ihmisille myös toisen (ja joskus jopa kolmannenkin) tilaisuuden enkä missään nimessä oo mitenkään hirvittävän vakavissani aina. :). Mutta totuus on kyllä se, että mä olen nirso. Mä en missään nimessä tahdo ikinä "tyytyä" johonkin, vaan oon just jopa niin naiivi, että kuvittelen löytäväni sellaisen ihmisen jossa on se mysteerinen jokin. Ja realistina kyllä tiedän, että sitten kun kolahtaa, on ihan sama käyttääkö se tyyppi mittatilauspukua ja Tommyä yhtäaikaa ja onko siinä jotain muitakin "vikoja". Loppupeleissä kumminkin merkitsee vain ja ainoastaan se, että me viihdytään toistemme seurassa, ollaan onnellisia ja on semmoinen fiilis, että kuulutaan yhteen.

Mitä tulee kansikuvapoikiin, niin niistä mä en tykkää. Pitää olla jotain särmää. Esim. erään miellyttävän kommentoijan ajatusmaailmaa lainatakseni, mä en etsi bemaria ;). Jos pitää autoihin verrata, mun unelmien mies on vanhanmallinen VW-kupla tai vanha VW-minibussi, vanha Mustang tai jotain ton tyylistä. :)

Omasta mielestäni mä kyllä tutustun ihmisiin aika avoimin mielin ja annan niiden tutustua muhun, mutta mä oon ehkä liian varovainen sen suhteen kenet mä päästä lähelleni... On niin paljon helpompi perääntyä kuin ottaa hyppy tuntemattomaan.

Aurinkoa! :)