Hard to let go

Mä juttelin eilen pitkästä aikaa Mr Evil American Boyn kanssa. Koko päivän. Oon siis ollut taas niin vuoden työntekijä ettei mitään rajaa. Se oli ihan samanlainen kuin aina ennenkin ja se käytti musta söpöjä lempinimiä. Mä jo hetken aikaa mietin, että what if, mutta sitten taas muistin, että tää on niin tuhoontuomittu juttu ja tulee sitä aina olemaankin niin, että turha edes alkaa nähdä mitään päiväunia.

Miksi musta on aina niin vaikeaa päästää irti jostain ihmisestä? En oo siis mikään stalkkeri, mutta esim. vauhtiin päästyäni googlasin yhden vanhan tyypin vain todistaakseni itselle, että se on todella olemassa.

Miksi mä en voi vaan jättää vanhoja asioita taakse ja siirtyä elämässä eteenpäin? On ihan superturhaa haikailla jonkin täysin saavuttamattomissa olevan asian perään. Mua ärsyttää jo itseänikin tämmöinen turha pohdinta joka ei johda yhtään mihinkään. Todistaakseni itselleni, että tokihan mä pystyn päästämään kaikesta ja kaikista irti, tekstasin teekkarille ja kysyin voisinko mennä sinne tänään kylään, mutta nyt mua ei taas huvitakaan yhtään. Miksi mä elän tämmöistä elämää?