tiistaina, toukokuuta 15, 2012

Eniten vituttaa munattomuus

Mua ärsyttää. Kollegasta ei oo kuulunut eilisen avautumisen jälkeen mitään. Mua ei haittaa se, ettei tästä(kään) jutusta tule mitään, mutta mua haittaa se, jos ei voi kommentoida mitenkään kun vaikeita asioita tuoda julki. Jos on pokkaa pettää, niin pitäis olla pokkaa myös selvittää asioita ja sanoa suoraan omia ajatuksia.

Miehet..

Ilo uudesta puhelimestakin on täysin mennyt, kun pitää koko ajan vaan kyttäillä, että soiko se tai piippaako se viestin merkiksi. Lovely.

maanantaina, toukokuuta 14, 2012

Mulla menee hyvin, hyvin päin vittua...

Kiitos Happoradiolle otsikossa mainitusta biisistä. Ihan perse päivä. Kivan viikonlopun jälkiselvittelyt alkoi oikeastaan jo eilen, ja tänään on sitten pitänyt tippa linssissä selvittää asioita. ARGH.

Nilkkikokoelmaan taisi liittyä eräs kollega ja mä taisin saada hyvän opetuksen siitä, että tulella ei kannattaisi leikkiä ellei oo valmis polttamaan näppejään. Mun ongelma on ehkä se, että mä kuvittelen, että mussa on teflonkuori, mihin ei tartu mikään paska, mutta loppujen lopuksi kiinnihän se jää ja vielä pitkäksi aikaa. Paskintahan tässä on se, että tälle tyypille olin valmis antamaan anteeksi sen, että se on mua lyhyempi ja nuorempi ja samalla alalla, koska se vaikutti niin kivalta. Kummasti toi mukavuus vaan alkaa miehistä karista siinä vaiheessa kun sanotaan joitakin asioita ääneen ja niin taisi käydä myös tässä tapauksessa.

Mä en yhtään enää ihmettele, miksi mä en uskalla ikinä luottaa keneenkään. Mutta oma vikahan se on, että mua kiinnostaa vaan kaikki väärät ja kielletyt tyypit ja sellaiset kiltit ja mukavat jää täysin huomaamatta. Tosin mä oon tällä hetkellä hengaillut paljon sellaisen toisenkin kollegan kanssa ihan täysin kavereina. Ja olis niin helppoa alkaa kuvitella, että siinä on jotain muutakin mutta mä en ainakaan tee mitää aloitetta siltä varalta, että oonkin tulkinnut kaiken päin vittua :) Mutta kun se on niin kiva ja kiusoitteleva ja söpö ja vaikka mitä..

Mulla oli tänään herätessä ihan hirvittävä pakokauhu. Mieleen tuli väkisinkin jotain kuvia siitä, millainen mun tulevaisuus on viisikymppisenä yksinäisenä naisena. Ei tässä oikeasti auta se, että kyllähän se joku kolahtaa puolin ja toisin. Ja vitut. Ei varmasti kolahda. Olishan se jo kolahtanut.

torstaina, toukokuuta 03, 2012

Tähän jää koukkuun ;)

Mulla on ollut vähän ikävä tätä bloggaamista, ja voikin olla, että Partyflickan saattaa taas päivittyä. Musta tuntuu, että mä elän elämäntilanteellisesti samaa vanhaa ylipitkää elämäni kevättä. Samat vanhat kuviot kuin 5 vuotta sitten; venyneet opinnot, toimistohommia ja deittailua täysin väärien tyyppien kanssa. Mut jotain mä olen oppinut viidessä vuodessa. Sinisilmäisyys miesten suhteen on kadonnut täysin. Vanhoina hyvinä aikoina blogissa puhuttiin HMOVK:n lisäksi A:sta, jonka nykyinen koodinimi on Avioliitto-Aleksi. Ei varmaan tarttee erikseen mainita, ettei pidetä enää yhteyttä. Sen jälkeen tähän sekavaan mieskuoroon on liittyneet myös Nilkki-Joni, Palomies-Ville, Wannabe-DJ ja turkulainen pikkupoika. Näiden herrojen touhuista oppineena mä suurin piirtein kysyn henkkarit kaikilta ekoilla deiteillä ja kerran pakotin erään poliisin myös näyttämään virkamerkkinsä. Mut ehkä jossain vaiheessa se luottamus miehiin kasvaa takaisin. Tai sitten ei, mut näillä mennään.

Mä mietiskelin tossa hetki sitten, etten oo oikeastaan saavuttanut mitään niitä asioita mitä ajattelin saavuttaneeni kolmeenkymppiin mennessä. Mut yllättävän vähän se kirpaisee. Oon ainakin elänyt eikä se haittaa ettei aina tuu mentyä pisteestä a pisteeseen b suoraan, vaan välillä tulee muutamat mutkatkin matkaan. Se mikä ei tapa, vituttaa. Mutta hienoja hetkiä aiheuttaa se, että joskus noista mutkista ja virheistä oppiikin jotain ;)

keskiviikkona, toukokuuta 02, 2012

Walk down the memory lane

Oho, kävin muistelemassa vanhoja täällä. Mut niin on kyllä käynyt moni muukin. Aika jännää..
Voi kun olisin vielä noin nuori ja naiivi. Tulee kolmekymppiselle akalle tippa linssiin näitä lukiessa :)