Footballer's wife

Mä oon päättänyt, että musta tulee isona jalkapalloilijan vaimo. Kuulin tossa muutama päivä sitten, miten paljon ne saa palkkaa ja mä oon valmis hylkäämään mun kaikki ylevät urasuunnitelmat helpon rahan toiveessa ;). Hah ha, I'm only joking. Opinnot vaan tällä hetkellä tökkii todella pahasti ja stressiä pukkaa, joten on kivaa miettiä, mitä jotkut muut naiset ovat valinneet ammatikseen.. Pakko kyllä myöntää, että oonhan mä tietysti jollain tasolla kiinnostunut esim. Mikael Forssellista (vaikka mä luulin sitä viime kesänä örsöksi). Luin siitä pari viikkoa sitten todella syvällisen haastattelun ja mun käsitykset siitä (ja kaikista muistakin jalkapalloilijoista) muuttuivat aika paljon. Ilmeisesti se onkin aika kovaa työtä pelata ammatikseen eikä siinäkään taida ne paineet olla aivan pienimmästä päästä..

Oon tänään lähettänyt ehkä 1001 kesätyöhakemusta. Eeeeeen todellakaan taas jättänyt tätä viimetippaan. Toivottavasti kaikki kivat yritysjohdossa olevat sedät ja tädit lukee mun blogia ja tarjoaa mulle kesätöitä. Kiitos please. Aina voi unelmoida..

Ai niin, mä oon sellaisella pienryhmäkurssilla jossa kaikki muut on ihan tavallisia nuoria opiskelijoita, mutta sitten siellä on joukossa yksi ällöttävä vanha äijä. Mä sinänsä toki kannustan myös vanhoja ihmisiä opiskeluun, mutta voisitteko yrittää käyttäytyä vaikka ympärillänne olisikin aika monta nuorta tyttöä. Tämä kyseinen ällötys raapii muniaan siellä kaikkien nähden. YÖK! Mun teki mieli lähteä kesken tunnin pois, kun alkoi niin pahasti ällöttää.

Sunnuntai-aamu

Ihana kevättalvinen aamu. Aurinko paistaa ja linnut laulaa ja mä olen hyvällä tuulella :). Oon vaan taas ihan superlaiska. Huomenna olis tentti, mutta en vaan jaksa lukea. :(. Sitä paitsi mulla oli taas ihan hirveet ongelmat saada huomiseen tenttiin pari kirjaa. Mä en voinut lainata niitä itse, kun yks mun tenttikirjoista on kaksi viikkoa myöhässä (mutta mä en voi palauttaa sitä ennen huomista) ja olin sitten joutunut lainauskieltoon. Mä soittelin perjantaina hädissäni kirjastosta kaikille maailman tutuille jos joku tahtois tulla lainaamaan ne mulle. Mutta sitten mut pelastettiin yllättävältä taholta...mun ihana entinen työkaveri suostui lainaamaan ne mulle. Tää on mun silmissä vähän saman tyylinen teko, kuin että joku prinssi voittaisi taistelussa lohikäärmeen...tai jotain.

Mä olisin tahtonut lähteä eilen ulos, mutta mun kaverit oli menossa paikkaan, josta mä en tykkää. Jäin sitten viettämään koti-iltaa teekkarin seurassa. Mä pakotin sen ottamaan musta valokuvia. Siis voi tuska. Miten vaikeeta mun on hymyillä ilman että näytän tappajakalalta tai joltain muulta örkiltä? :) No joo, parissa kuvassa mä näytän kyllä ainakin omasta mielestäni söpöltä.

Sen tiistaisen pienen seikkailun jälkeen mua oksettaa kaikki fyysinen läheisyys. Ei tunnu yhtään kivalta jos joku koskettaa. Toivottavasti tää menee pian ohi.

Mä kuulin eilen J:ltä sellaisia juoruja joita mä tiedän, että HMOVK tahtoisi kuulla. Mä niin tahtoisin soittaa sille ja kertoa ne, mutta toisaalta taitaa olla vähän turhaa. Se ei enää kuulu mun elämään.

Mä tartteisin muuten tällä hetkellä kipeästi ATK-tukea. Mä sain lainaan Täydellisiä naisia DVD:llä, mutta eihän ne mun koneella näy :(. Tylsää, eli oikeasti on PAKKO lukea. Hmph.

Huono fiilis

Mä päätin palata takaisin mun entiseen elämäntyyliin ja alkaa harrastaa yhden yön juttuja. Päädyinkin sitten tiistaina illalla erään herrasmiehen luokse kyläilemään ja kotimatkalla olikin sitten tosi paska fiilis. Mä en taida enää pystyä harrastamaan seksiä kenenkään sellaisen kanssa kenestä en tykkää.... Tai siis, ihan hyvältä tuntui vaikka olikin aika perussettiä, mutta jotenkin tuli ihan hirveet morkkikset ja tosi halpa fiilis. Tähän ei tietenkään millään tavalla vaikuta se, että J oli ollut mun luona edellisen yön.. Eipä.

Kirjastossakin kaikki mun vanhat lirkuttelukaverit on ihan järkyttävän kylmiä. Miks ihmiset ei voi vaan olla aina samanlaisia. Tai ehkä miehilläkin on moodswingejä.. Onneks mun luentolirkuttelukaveri oli eilen toooooosi söpö, niin se paransi mun mieltä edes vähän. Lisäksi mä pääsin illalla katsomaan mun kaverin kanssa koripalloa. Tylsää vaan, että Kataja meni ja hävisi. Mut oli kyllä aika jännä peli..

Mä olin muuten viikon äitin ja isin täysihoidossa ja oli tosi kivaa. Pikkukaupungissa on niiiiiiiiiiiin paljon kuumempia miehiä kuin Helsingissä. Mulla oli koko ajan sellainen olo, kuin olisi ollut karkkikaupassa ;). Baarissakin ihmiset oli jotenkin paljon avoimempia ja jossain vaiheessa iltaa mä huomasin tanssivani kolmen miehen kanssa yhtäaikaa... Mutta menin toki yksin kotiin.

Tenttiin lukemisesta ei (taaskaan) tuu mitään. Istun täällä kirjastossa hakkaamassa näppistä ja kiukkuilemassa. Mä tartteisin mun elämään jotain uutta!

Tyhmät puhelimet

Mun puhelimeen iski eilen kännykkäviirus. Ei sellainen viirus kuin aikaisemmin, eli en lähetellyt känniviestejä kenellekään. Puhelin asetukset on menneet jostain syystä ihan sekaisin (tai mä oon painellut ehkä itse jotain nappuloita tajuamatta mitään) ja mun soittoääninä on tällä hetkellä se Mäkitorppa-rallatus tai sitten piippaus. Ei siinä mitään, mä ottaisin ton piippauksen ihan mielelläni, mutta kun mulla ei oo mitään valtaa valita kumpi siellä soi.. Myöskään äänetön asetukset ei toimi, joten enpä taida mennä luennoillekaan, ettei tarttee kuolla häpeästä kun laukusta alkaa raikaa iloiset Mäkitorpan sävelet..

Miksi jokaisessa junassa on AINA joku superärsyttävä tyyppi, joka päättää käyttää junamatkan siihen, että kuuntelee kaikki puhelimensa soittoäänet läpi, pelailee matopeliä äänet päällä ja sen jälkeen soittelee koko puhelinmuistionsa läpi ja kailottaa tosi kovaan ääneen olevansa junassa?? Tota mä sitten eilen kuuntelin 4 tuntia 50 minuuttia, eikun, VR olikin tapojensa mukaisesti myöhässä niin koko matkaan meni 5 tuntia 10 minuuttia. Grrrrr...

Hyvää ystävänpäivää muuten :)

Tenttiin lukemista

Aivan kammottavaa, mulla on aivan järjetön hoppu lukea tenttiin joka on maanantaina (vielä kolme kirjaa lukematta...), mutta siltikin mä huomaan tekeväni kaikkea muuta paitsi lukevani. Way to go. Nytkin mä istun kirjastossa, mutta sen sijaan, että mä oikeasti yrittäisin olla hikke ja lukea ja sivistää itseäni, mä pohdiskelen mitä mä laittaisin illalla päällä ja millä tavalla pitäis meikata..

Eilenkään lukemisesta ei tullut mitään.. Päivästä noin neljä tuntia meni siihen, että mä makasin mun kaverin sohvalla teekuppi kädessä tilittämässä mun miesjuttuja. Eikö totakin nyt olis voinut tehdä joskus muulloin..? Esitin taas fiksuja teorioita siitä, miksi mä olen sinkku ja miksi mä selkeästikin tahdon pysyä sellaisena... Mutta toisaalta me tultiin taas mun kavereiden kanssa siihen tulokseen, että ehkä mä keskitynkin aivan vääränlaisiin miehiin...

Mun pitäisi selkeästikin saada joku sellainen mies, joka on hieman aikuisempi kuin mä. En tarkoita tällä mitään sellaista nelikymppistä äijää (paitsi ehkä Asko Kallosta..uuh), vaan jotain sellasta tyyppiä jolla on jo oma elämä joka on suhteellisen järjestyksessä eikä mun tarttee oman elämäni lisäksi stressata sen elämästä. Mä ehkä loppuviimein kaipaan kuitenkin jotain sellaista tyyppiä joka pitää musta huolta vaikka oonkin muka niin itsenäinen ja vahva..

Kirjastossa oli muuten eilen tooooooooooooooooooosi levotonta. Mun miellyttävä ja mukava entinen työkaveri päätti kaataa mun niskaan vettä. Mä olin kaikessa rauhassa tietokoneella (en siis taaskaan lukenut) kun yhtäkkiä tunsin, että nyt kastui niska ja paita. Kun käänsin päätä, mä näin sen vesipullon kanssa mun selän takana nauramassa. Okei, ihan hassu juttu, mutta tottakai toi pitää jollain tavalla kostaa. Mä ajattelin odottaa muutaman viikon niin, että se luulee että mä olen unohtanut koko asian ja kostaa vasta sitten. Ainoa ongelma on se, etten mä tiedä mitään käytännön piloja... Eli ideoita kiitos please! :)

Ääh, nyt mä meen takaisin lukusaliin näyttämään ahkeralta..

Pakkomielle

Mä ajattelin tänään olla terve ja mennä kouluun jo ihan mun yleisen mielenterveyden takia. Yläkerran naapurin television kuuntelu alkoi tehdä mun pikkuhiljaa hulluksi. Mä näin mun kaverin M:n lounaalla ja me puhuttiin kaikesta jännittävästä. Mä tilitin sille yllättäen koko J-sotkua. Mä en tajua miten mun kaverit jaksaa kuunnella mua koska mä jauhan koko ajan tätä samaa asiaa ja kuullostan pikku hiljaa varmastikin rikkonaiselta levyltä. Mutta minkäs teet. Ilmeisesti mulla on käsittämätön taito vatvoa ihmissuhdeasioita pakkomielteenomaisesti kaikkien poikien tapauksessa...

Oon menossa viikonloppuna mun kavereiden synttäreille ja jotenkin toivon, että pullollinen viiniä saisi mun pään sen verran sekaisin, ettei tartteis koko ajan kelailla samoja juttuja. Mä tartteisin mun omasta tunne-elämästä vähän lomaa. Mutta ehkä kun kuumepäivien jälkeen palaan taas normaaliin rytmiin, ei oo enää aikaa vatvoa kaikkea.

Mun mielestä on kummallista miten mä aluksi luulin, että J ymmärtää mua täydellisesti ja että me ajatellaan asioista samalla tavalla kun nyt kuitenkin on paljastunut se, että me ollaankin about 2 maailman erilaisinta ihmistä. Mä en vaan jaksa huijata enää itteeni yhtään ja leikkiä, että mulle keskusteluksi riittää päivän jalkapallotulosten ja telkkariohjelmien läpi käyminen. Hassua, miten yhteiset puheen aiheet loppuukin jossain vaiheessa.

Mutta... kyllä mua myös hymyilyttää tää kaikki säätö. Oon ajatellut sitä henkilöä kuka sai mut kaipaamaan itseään Stockalla aivan yllättäen. Elämä on selkeestikin yllätyksellistä. Mä vaan toivon, että mulla olisi kristallipallo, jolla voisi katsoa edes minuutin ajan tulevaisuuteen, jotta näkisi sen, mihin suuntaan nyt kannattaa lähteä. Magic Eight Ball ei enää riitä ratkomaan mun ongelmia, varsinkin kun seuraava vastaus kumoaa aina edellisen...

The talk

Mun kokemuksen mukaan jokaisessa suhteessa ja alkavassa suhteessa on jossain vaiheessa the talk. Suhteessa keskustelun jälkeen joko erotaan tai tiedetään, että ollaan loppuelämä yhdessä. Alkavassa suhteessa sen keskustelun jälkeen päätetään että homma on katsomisen arvoinen tai sovitaan, että turha tässä on enää aikaa tuhlata, tää oli tässä.

Me keskusteltiin viime yönä J:n kanssa (taas) ja eiköhän tää homma oikeesti ala olla tässä. Aikaisemmin mä ajattelin miten jännää se on, että me ajatellaan asioista niin samalla tavalla ja ymmärretään toisiamme uskomattoman hyvin, mutta viime yönä mä tajusin (ja niin tais tajuta sekin) että mehän ajatellaan joistain oikeasti tärkeistä asioista niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin eri tavalla.

Kumma kyllä, ei itketä yhtään.

Kaipuu

Mä koin tänään jotain todella omituista. Mä olin mun kaverin kanssa Stockalla haistelemassa uusia tuoksuja kun mulle tuli sellainen olo, että mun olisi pitänyt olla sellaisessa tilanteessa jonkin aivan toisen ihmisen kanssa. Mulla oli siis aivan huippua mun kaverin kanssa, niin kuin aina, mutta mulle tuli ihan yhtäkkiä ikävä sellaista ihmistä ketä mä en edes tunne.

Ihmismieli on kyllä omituinen. Ehkä kaikki tollaset taka-alalle sysätyt ajatukset tulee esiin juuri silloin, kun niitä vähiten odottaa.

Mä muuten suosittelen kaikille muillekin rakkauteen kyynisesti suhtautuville ihmisille Rimakauhua ja rakkautta -televisiosarjaa. Ja nenäliinapakettia ;).