Have yourself a merry little christmas

Mä alan pikkuhiljaa olla joulumielellä. Selviteltiin J:n kanssa meidän välejä vielä viime yönä (miks kaikki ihmissyhdedraama tapahtuu AINA yöllä?). Me ollaan kai nyt ainakin jonkinnäköisissä väleissä, ei hyvissä, mutta mun kokemuksen mukaan aika parantaa kuitenkin melkeinpä kaiken :).

Ja mun oma mieli parani kun pääsin eilen tilittämään M:lle tilannetta. Kiitos terapiasta! Ihanaa, kun kaverit oikeesti aina saattaa löytää aivan uuden perspektiivin asiaan.

Tajusin just, että mä oon vielä niiiiiiiiiiiiin lapsi. Heti kun äiti ja isi lähti kaupungille mä aloin penkoa kaappeja siinä toivossa, että löytyisi jotain joululahjoja. Siis apua! Mä oon edelleenkin aivan yhtä utelias kuin joskus 20 vuotta sitten ;). Hmm..Ne lahjat mitä mä löysin oli jo paketoituna, mutta ainakin perinteen mukaisesti näyttäisi tulevan kirja ja cd. Jeejee!

Hyvää joulumieltä kaikille!

Jalanjälkiä sydämessä

Mulla olis ihan hirveesti kaikkia asioita mitä tahtosin kertoa J:lle. Hassua, miten johonkin ihmiseen, jonka tietää olevan väärä, voikaan kiintyä niin paljon. Esim. eilen mä olisin tahtonut hehkuttaa sitä, miten hyvä leffa Lucky number Slevin olikaan ja äsken mä oisin tahtonut kertoa sille, että kuulin vihdoinkin yhden biisin mistä se on hehkuttanut pari viimeistä viikkoa.

Mun mielestä elämä taas tuntuu ihan omituiselta ja hassulta. Tuntuu jotenkin siltä, että elämä on mennyt totaalisen ohi sen takia, että mä en ikinä uskalla katsoa mitään juttuja loppuun saakka. Oon kyllä yks luuseri-luovuttaja. Oon kummallisen allapäin tosta J-jutusta, mutta mä en kehtaa kotona vaipua mihinkään itsesääliin, joten on pakko näytellä reipasta ja iloista. Musta tuntuu, että mä teen aina väärin kun on kyse ihmissuhteista. Äsken tosin mietin, että tää on taas yksi sellainen juttu mitä voi märehtiä ja vatvoa ja uskotella itselleen, ettei tahdo alkaa pitkään aikaan säätää yhtään mitään kenenkään kanssa kun on vieläkin niin paha mieli omasta käytöksestä. Mulla on siis taas kerran yksi hyvä tekosyy pysyä sinkkuna.

Mutta vaikka nyt onkin vähän apeaa, niin mä oon silti onnellinen siitä, että mä opin tuntemaan J:n. Mun elämä ois ollut viime aikoina vaan niin paljon tylsempää ja mä oisin niin paljon enemmän keski-ikäinen jo nyt jos sitä ei olis olemassa.

Mä lisään mun joululahjalistaan sen, että J on onnellinen, se pärjää ja että joku mua ihanampi tyttö tajuaa sen, miten helmi tyyppi se on.

Paha ihminen

Mä päätin eilen pilata mun oman ja J:n joulufiiliksen. Mä oon jo pitkään arvannut, että se ehkä tykkää musta enemmän kuin mitä mä siitä, mutta koska mä olen huono ihminen ja pleijaan muiden tunteilla ja kaikki ihmissuhteet on mulle pelkkää peliä, mä sen saanut sitä sanottua sille aikaisemmin.

Eilen mua alkoi sitten ahdistaa aivan järjettömästi eikä tilanteessa ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin rehellisyys. Täytyy myöntää, että se ainakin näytti ottavan sen paremmin kuin mitä mä olin ajatellut, mutta siltikin mua jotenkin pelottaa, että miten se oikeasti suhtautuu tähän asiaan. Mä en tiedä ahdistaako mua oikeasti se, että mä oon pitkästä aikaa päästänyt jonkun ihmiseen tutustumaan muhun ja antanut ehkä jopa mahdollisuuden. Mä oon ollut ilman mun suojamuuria ja kilpeä ja nyt ehkä sitten alkoikin pelottaa.

Mutta sinänsä mä oon varma, että jos mua ahdistaa siinä ihmisessä ihan mikä tahansa juttu, niin mä oon tehnyt oikean päätöksen. Jollakin tavalla mä uskon siihen, että rakkaus on sokea eli mun pitäisi hyväksyä mun rakastamat ihmiset niiden kaikkien vikojen kanssa (niin kuin mä tietysti toivon, että mutkin hyväksytään). Koska J:n kohdalla mä en pysty selkeästikään ikinä sellaiseen rakkauteen, se ei missään nimessä oo sellainen ihminen kenestä mä tykkään oikeasti. Se on sanoinkuvailemattoman, uskomattoman ihana ja sinänsä täydellinen, mutta se ei vaan jostain syystä oo mua varten ja mä tiedän sen.

Mä oon kyllä aivan paska tyyppi. Olisinko mä voinut sanoa sille nää kaikki vasta joulun jälkeen?

Kännykkäviirus

Mä en tajua, miten mulla voi aina olla puhelimen kanssa hieman huonoa tuuria... Olin joskus vähän aikaa sitten myynyt iskälle mun vanhan puhelimen todella hyvään hintaan. Eilen se sitten alkoi reklamoida mm. siitä, ettei kamera toimi. Samalla se kysyi, että voisinko mä mahdollisesti poistaa kaikki mun omat numerot puhelimen muistista ja vanhat viestit, jotka on olleet lukittuina.

Siis voi tuska. Mun puhelinmuistiosta löytyi kyllä kaikkia sellaisia numeroita, joiden omistajat mä olin jo unohtanut hyvän aikaa sitten...melkein teki mieli ottaa ne talteen, mutta sitten järki voitti. Kaikki pois vaan. Mutta mä mietin, että millaista elämää mun vanhemmat luulee mun viettävän.. Puhelinmuistiosta toki löytyivät vanhat tutut: Säälittävä poliisi, Strippari, Micke Laivalta, ruotsalainen Otto ja pari muuta kaiken kertovaa koodinimeä.

Äiti olikin jo poistellut jotain mun vanhoja viestejä, ja ainoa mikä oli jäänyt jäljelle (minkä mä olin lukinnut ja mitä noi ei osanneet avata) oli HMOVK:n viesti meidän vappuisen riidan jäljiltä. Ou jee.

Noh..ainakin tuli taas opittua, että kannattaa poistaa KAIKKI tarpeettomat numerot ja viestit just in case...

Rakas joulupukki

Koska olen menneenä vuonna ollut todella todella kiltti tyttö, toivoisin sen näkyvän lahjojen määrässä ja laadussa. Seuraaville asioille olisi kovasti käyttöä, joten olethan kiltti ja huomiot toiveeni asianmukaisella tavalla..

Tässä lista:

-ihana, hehkeä, kuuma ja kiltti poikaystävä (jos kaikki ominaisuudet eivät täyty yhdessä pojassa, niin voi niitä kai sitten olla useampi..)
-espressokone (siis EI pannua, vaan kone, mielellään hyvällä takuulla, koska mähän kuitenkin hajotan sen aika nopeeta..)
-täydelliset farkut
-mustat lacosten tennarit (joita ei enää valmisteta)
-avoin lahjakortti Tiffanylle
-oma kampaaja
-opintoviikkoja

Kiitos. Tuothan myös hyvää joulumieltä, terveyttä ja onnellisuutta mulle ja kaikille läheisille sekä tietysti rauhan maailmaan.

Täydellinen joululahja

Juttelin juuri erään mun miespuolisen tutun kanssa, joka suunnitteli joululahjaa jollekin tytölle keneen se on kovin ihastunut.

"mä oon ostanut pikkuprinssin pokkariversion ja ostan sellaisia pieniä askartelutähtiä, joita laitan sivujen väliin sille kyseiselle aukeamalle..."

Täydellistä. Miks kukaan mies ei ikinä oo mua kohtaan noin romanttinen ja söpö?

Hyvät humalat

Hmm. Mä olin viime torstaina ulkona (EN Kallessa...). Etkoille mennessä olin aivan vakuuttunut siitä, että käyn noppaa bileissä ja lähden kotiin viimeistään puolen yön aikaan. Toisin kävin. Parin punkkulasin ja rommikolan jälkeen en sitten enää tajunnutkaan ajankulua. Yhtäkkiä kello oli jo puoli kuusi aamulla ja mä tilailin taksia. Harmillista sinänsä, se taksi ei jostain kumman syystä vienytkään kotiin, vaan päädyin sitten menemään kahden hengen jatkoille Töölöön. On varmaan ollut todella kivaa, mutta muistikuvat on hieman hatarat...

Mä heräsin siihen, että mun pikkuveli soitti ilmoitti ajaneensa kolarin ja pyysi mua tulemaan kolaripaikalle. Mähän sitten lähdin kuin lennossa (siis mitähän se poika on ajatellut...."Mun pikkuveli ajoi just kolarin, pakko lähteä. Heippa!) edellisillan bilevaatteissa leikkimään rauhallista aikuista. Hieman ne poliisit kattoi mua pitkään kun säntäsin paikalle meikit levinneenä ja muutenkin varmaan hieman väsähtäneen oloisena ja KESÄKENGISSÄ.. No, onneksi kenellekään ei käynyt mitään sen pahempaa ja tilanne saatiin hoidettua ja Marian sairaalassakaan ei mennyt viittä tuntia kauempaa. Sen jälkeen olikin sitten taas niin sekava olo, että oli pakko lähteä uudelleen ulos. Pari siideriä ja elämä hymyili jälleen.

Koska viikonloppu oli sinänsä jo mennyt viihteen puolelle, mä totesin, ettei enää kannata lauantai-aamuna aloittaa lukemaan maanantain tenttiin (johon en tietenään mennyt), vaan päätin kuluttaa päivän hyödyllisesti ja lähteä shoppailemaan. Mukaan tarttui kaikkia kivoja pikkujoulumeikkejä ja niitä pääsinkin testaamaan heti samana iltana mun kavereiden pikkujoulubilessä. Me tehtiin mun parhaan kaverin kanssa hotshotteja perinteiden mukaisesti. Juuri kun oltiin vatkattu kermaa, meidän mukavat miespuoliset ystävät ilmoittivat, ettei siinä mitään ois tarvinnut vatkata. Eli hukkaan meni taas puoli tuntia ja käsilihaksetkin kipeytyivät. Höh. Mutta hyviltä ne silti maistuivat. Mutta selkeästikin meidän pitäisi harjoittaa tätä perinnettä hieman useamminkin kun ei aivan vielä toi tekeminen näytä sujuvan...

Lauantaina käytiin baarissakin, mutta jotenkin pikkujoulukautena tuntuu siltä, että kaikki normaalit baariasiakkaat on kotibileissä, koska baarit on niin täynnä viisikymppisiä pukuäijiä ja niiden sihteereitä pikkuhameissaan.. ;). Ois melkeinpä pitänyt vaan mennä kotiin suoraan..

Mua vähän pelotti eilen kun tuuli niin kovaa ja ikkunat vaan helisi. Siinä vaiheessa olis ollut kivaa, jos mun mielikuvituspoikaystävä olis ottanut mut kainaloon.