Mulla menee hyvin, hyvin päin vittua...

Kiitos Happoradiolle otsikossa mainitusta biisistä. Ihan perse päivä. Kivan viikonlopun jälkiselvittelyt alkoi oikeastaan jo eilen, ja tänään on sitten pitänyt tippa linssissä selvittää asioita. ARGH.

Nilkkikokoelmaan taisi liittyä eräs kollega ja mä taisin saada hyvän opetuksen siitä, että tulella ei kannattaisi leikkiä ellei oo valmis polttamaan näppejään. Mun ongelma on ehkä se, että mä kuvittelen, että mussa on teflonkuori, mihin ei tartu mikään paska, mutta loppujen lopuksi kiinnihän se jää ja vielä pitkäksi aikaa. Paskintahan tässä on se, että tälle tyypille olin valmis antamaan anteeksi sen, että se on mua lyhyempi ja nuorempi ja samalla alalla, koska se vaikutti niin kivalta. Kummasti toi mukavuus vaan alkaa miehistä karista siinä vaiheessa kun sanotaan joitakin asioita ääneen ja niin taisi käydä myös tässä tapauksessa.

Mä en yhtään enää ihmettele, miksi mä en uskalla ikinä luottaa keneenkään. Mutta oma vikahan se on, että mua kiinnostaa vaan kaikki väärät ja kielletyt tyypit ja sellaiset kiltit ja mukavat jää täysin huomaamatta. Tosin mä oon tällä hetkellä hengaillut paljon sellaisen toisenkin kollegan kanssa ihan täysin kavereina. Ja olis niin helppoa alkaa kuvitella, että siinä on jotain muutakin mutta mä en ainakaan tee mitää aloitetta siltä varalta, että oonkin tulkinnut kaiken päin vittua :) Mutta kun se on niin kiva ja kiusoitteleva ja söpö ja vaikka mitä..

Mulla oli tänään herätessä ihan hirvittävä pakokauhu. Mieleen tuli väkisinkin jotain kuvia siitä, millainen mun tulevaisuus on viisikymppisenä yksinäisenä naisena. Ei tässä oikeasti auta se, että kyllähän se joku kolahtaa puolin ja toisin. Ja vitut. Ei varmasti kolahda. Olishan se jo kolahtanut.