Free falling...

Yeah I'm free. Free falling. Tänään on taas hyvä päivä olla sinkku. Ei ahdista yhtään. Oon ollut kummallisen hyvällä tuulella koko päivän. Mun kenkä hajosi tänään töissä (mitä voikaan odottaa 10 dollarin kengiltä jotka on ostettu ghetto payless shoesta?) mutta mä en välittänyt, vaan korjasin sen klemmarin! avulla. Mun työpaikkaihastus sattui näkemään tän toimenpiteen ja kysyi, että oonko mä vaihtanut alaa ja alkanut suutariksi. No en, mutta en mä viittinyt olla rikkinäisellä kengälläkään eikä mulla ollut töissä muita ruskeita kenkiä ja minkä tahansa muun väriset olis kyllä pilanneet mun tän päivän duunilookin..;)

Mutta joo. Mä kuuntelin tänään mun kaverin tilitystä sen parisuhteesta ja totesin taas jälleen kerran, että ei musta olis kyllä ehkä sittenkään seurustelemaan. Mä en jaksais riidellä siitä, että toinen lähtee ilman lupaa (hei haloo, tarviiko aikuiset ihmiset lupaa..?) Provinssiin, tai siitä että mun poikaystävä luulis että mä olen pettänyt sitä sen parhaan ystävän kanssa (so O.C.), tai siitä, että mun kengät valtaa koko eteisen tai... Elämähän on just kivaa just näin. Kukaan ei komenna, vahdi tai kiellä vaan mä voin elää ihan niinkuin huvitta (tottakai suomalla muillekin sen saman vapauden).

Mun äiti ja isi tuli yllättäen kylään eilen illalla (ne asuu 400 kilometrin päässä) ja oli tosi kivaa nähdä niitä. Mä mietin, että on ihan hassua kuinka riippuvainen niistä on lapsena, mutta miten hyvin nyt pärjää jo ihan itse. Mä oon tosi erilainen kun mun äiti ja isä. Tai oikeammin sanottuna mä oon ehkä todella jännittävä sekoitus niiden molempien persoonia. Vaikka me ollaankin perhe now and always, niin silti mulle tuli aika etäinen olo. Mulla on kumminkin ihan omat kuviot ja niin näyttäis olevan niilläkin. Siltikin, mä <3 äiti ja isi. Enkä mä kyllä edes ole etääntynyt mun perheestä. Heti huomenna tulee jo mun pikkuveli kylään.. :)

Hitto. Pitäis pestä pyykkiä.