Weird phonecalls

Hmm, mun oikea käsi alkaa olla noin niin kuin kunnossa, mutta YTHS:llä on nykyään itsepalvelu. Se lääkäri, jonka piti poistaa se kipsi, soitti päivää aikaisemmin, ettei sillä olekaan aikaa ottaa sitä irti ja että sellaiset pikkuvammat kuten muutama murtunut sormi ei vaadi jälkihoitoa. Sitten se kertoi, että mä voin ottaa sen kipsin ihan hyvin itsekin pois ja palata asiaan jos sormet tuntuu epänormaaleilta. Hmm...mistä mä tiedän mikä on epänormaalia kipsauksen jälkeen. Mihin tarvitaan enää lääkistä, kun potilaat selkeästikin voivat hoitaa itse itseään...

Perjantai-iltana mä olin juuri lukemassa tenttiin (as if), kun mun vanha lukiokaveri soitti ihan täysin yllättäen. Me ei olla oikeestaan pidetty mitään yhteyttä lukion jälkeen paitsi satunnaisesti nähty juhlapyhinä baarissa. Se aloitti puhelun noin niin kuin kevyesti kysymällä, että seurustelenko mä. Sain juuri ja juuri vastattua etten todellakaan seukkaa kun se aloitti ihan hirvittävän vuodatuksen siitä, kuinka se on vieläkin sinkku. Mua alkoi pelottaa, että se puhelu oli jokin epätoivoinen pokausyritys joten mä paniikissa lupasin järjestää sille sokkotreffit yhden mun kaverin kanssa koska mä en todellakaan lämpeä siitä tyypistä itse yhtään.

Lauantaina olikin sitten yhdet bileet ja mun oli tarkoituksena vain käväistä siellä. Mulla oli hieman kipeä olo jo päivällä, mutta ajattelin että olin vaan ehkä saanut omista kokkauksistani pikku ruokamyrkytyksen enkä siis pitänyt tilannetta mitenkään huolestuttavana. No..toki sitten join muutaman (liian monta) drinksun bileissä ja sunnuntaina olo olikin sitten about kaks kertaa enemmän kipeä... Makasin suurin piirtein koko päivän kylppärin lattialla. Mun lojumisen keskeytti vaan hämärä puhelu, jonka soitti sellainen virolainen lakimies (kuullostaa todella hämärältä, mutta se on ihan tavallinen tyyppi...ja jopa aika söpö)joka ilmoitti olevansa Helsingissä ja tiedusteli ehtisinkö mä lähteä kahville. No en lähtenyt.

HMOVK:lla ja mulla on tällä hetkellä hieman normaalia viileämmät välit. Kaikki johtuu siitä, että silloin kun mulla oli käsi kipsissä, mun kattolampusta paloi se lamppu. Tai niin mä luulin. Koska en voinut itse yksikätisenä sitä vaihtaa, mä soitin välittömästi mun ihanalle ystävälle M:lle joka suostui tulemaan lampunvaihtoon. Sitten kun se yritti sitä värkätä, niin tuli ilmi, että kun HMOVK ruuvasi lamppua viimeksi kiinni, se oli hajottanut koko ruuvin eikä katosta tulevia sähköjohtoja voinut enää uudestaan yhdistää lamppuun (siis se lamppu ei ollutkaan palanut, vaan sähköjohto oli irronnut) ja koko lamppu piti repiä alas. Great! Eli nyt mä elän pimeässä luolassa niin kauan kunnes kehtaan taas mennä ahdistelemaan Stockan lamppuosaston tyyppiä ja ostamaan kaiken maailman uusia viritelmiä. Sitten kun mä kerroin HMOVK:lle tästä, niin se vaan totesi, että koko sen elämä on yksi väärin ruuvattu ruuvi. Paljon se mua kiinnostaa. Mua kiinnostaa vaan se, että se on hajottanut mun lampun... Jee, onpahan taas yksi syy enemmän olla sille ihan penseä.