Yksin

Small world ja silleen. HMOVK:n tyttiksen bestis on mun kanssa samalla ranskan kurssilla. Tää asia selvis tänään kun se selitti HMOVK:sta suureen ääneen sen jollekin kaverille. Mua alkoi vituttaa niin paljon, että mä lähdin kesken tunnin kotiin mököttämään.

Oon viime aikoina miettinyt, että olisko elämä parempaa jos olisin vaan mennyt naimisiin ensimmäisen poikakaverin kanssa. Ainakin se olis erilaista. Mä oon vaan jotenkin niin kyllästynyt tähän ainaiseen yksinäisyyteen. Toki mulla on kavereita joita mä näen ihan liian harvoin mun mielestä, mutta ei se oo sama asia kuin että ois joku kenen kanssa vois jakaa ihan kaiken. Mä luin Bridget Jonesia ja mietin, kuka mua kaipaisi jos joutuisin vankilaan Thaimaassa. Ehkä äiti ja isi.

Mun seurusteleva kaveri tilitti mulle kuinka kauheaa oli kun se joutui olemaan yhden illan yksin kotona. Siis voi v***u. Varmaan aivan kammottavaa olla yksi ilta yksin. Welcome to my life. Unohtaako kaikki seurustelevat ihmiset sen, miten yksinäistä on välillä kun on sinkku? Tietenkin mä ymmärrän, että sitten kun seurustelee niin toki viettää sen kumppaninsa kanssa eniten aikaa, mutta mä ainakin lupaan tässä ja nyt sen, että jos mä ikinä koskaan alan seurustella kenenkään kanssa, mä lupaan pitää yhteyttä mun sinkkukavereiden kanssa ja lähteä niiden kanssa välillä ulos ja tehdä kaikkea muuta kivaa ettei niiden tarvitsis tuntea oloaan ihan niin yksinäiseksi kuin mitä mä tällä hetkellä tunnen olevani.

Ai niin, mä aloitin eilen karkkilakon.