keskiviikkona, marraskuuta 01, 2006

Hmph.

Mun kokopäivätoimisen opiskelijan ura on alkanut aivan loistavasti. Heti maanantaina jäi tentti väliin, eilen tulin itkien kotiin ranskan tunnilta ja tänään mä oonkin nukkunut koko päivän. Se tuntui niin paljon kivemmalta vaihtoehdolta kun lähteä jonnekin typerälle luennolle...

Eilen soitti toinen mun työpaikkaihastuksista. Harmi, että sillä oli pelkästään työasiaa eikä se esim. tunnustanut rakkauttaan muhun tms.

Musta tuntuu, että mä elän jossain horroksessa. Tilitin just mun kaverille P:lle siitä, että HMOVK:n suhteen mikään vaihtoehto ei oo hyvä. Tuntuu ihan hirveältä jos mä nään sitä mutta tuntuu vieläkin pahemmalta jos mä en nää sitä. Paras vaihtoehto olis todellakin se, ettei me oltais ikinä tutustuttu. Miten mä voin märehtiä jotain tällaista asiaa? Oiskohan aika päästä pikkuhiljaa kaikkien vanhojen juttujen yli ja keskittyä uusiin... Mun mielessä pyörii sellainen todella jumalallinen tyyppi joka on tehnyt kyllä lähtemättömän vaikutuksen, mutta sen sijaan, että mä yrittäisin tehdä siihen lähtemättömän vaikutuksen, mä hengaan kaikki päivät kotona kuluneessa pyjamassa ja katson romanttisia hömppäleffoja ja jotenkin otan kaiken irti tästä "kurjuudesta". Nyt pitäis vähän ryhdistäytyä, mä kumminkin tahdon taas olla semmonen oma kiva itseni joka on hauska ja hyvää seuraa enkä mikään masentunut ja ahdistunut itku-iita.

Voiskohan joku perustaa sellaisen hoitolan kaikille epätoivoisille ja itkuisille naisille, jotka itkee jonkun täysin mitäänsanomattoman tyypin perään? Siellä olis kaikkia ihania hemmotteluhoitoja, shamppanjaa pullokaupalla ja joku totally gorgeus mies liehittelisi tauotta. Hmm...ehkä mä hylkään mun nykyiset urasuunnitelmat (eli trendikahvilan Ranualla) ja perustan itse tuon hoitolan. Joten watch out HMOVK ja kaikki muut sikailijat, kohta kaikki teidän hylkäämät naiset on aivan uskomattoman upeita ja ne ei enää katsokaan teidän suuntaan! Hähhääähhhäääää :).

En oo kyllä millään tavalla ymmärtänyt sitä, etten mä enää ole töissä. Mun seuraajat soittelee mulle päivittäin monta kertaa ja kyselee mitkähän kaikki työt ne vois jättää tekemättä. Siis geez. Ei mun aikaan vaan niitä töitä noin hoidettu ;).

Jumalallisen miehen lisäksi mun mielessä kummittelee jollain tavalla mun kaverin isoveli, joka todellakin aina silloin tällöin baarissa antaa ymmärtää jotain. Toistaiseksi se ei vaan oo ymmärtänyt antaa... ;D.

7 Comments:

At 8:33 ip., Anonymous Anonyymi said...

Sun pitää ite ottaa, jos toinen ei tajua antaa.:D

 
At 2:22 ip., Blogger PartyFlickan said...

ÄÄähhh. Mä oon niin ujo ja jääräpäinen etten ikinä koskaan tee aloitetta kenenkään suhteen.

 
At 3:17 ip., Anonymous Anonyymi said...

Kerta se on ensimmäinenki. Joten nyt on hyvä hetki aloittaa.

 
At 3:26 ip., Blogger PartyFlickan said...

Vanha koira ei opi uusia temppuja ;)

 
At 3:33 ip., Anonymous Anonyymi said...

Hyvin helppoa tyttö! Hymyilet kauniisti ja ujosti räpsyttelet silmäripsejä ja kysyt jos poitsu haluis lähtee kahville, kävelylle ymv.

Pitää olla hyvä kouluttaja, että vanhakin oppii :)

 
At 5:26 ip., Anonymous Anonyymi said...

Voisin alkaa sulle osakkaaksi siihen parantolaan... :) Jos sais itekkin jotain sielun ja ruumiin lääkettä samalla... :P

 
At 5:46 ap., Anonymous Anonyymi said...

Ei millaan pahalla (oikeasti), mutta mulle tuli tata lukiessa semmoinen olo, etta olen itsekin joskus ajatellut samoin ja yrittanyt pukea sita kirjalliseen muotoon. En toki paassyt itse aikoinani yhta hyvaan kieliasuun ja ilmaisuun, mutta olinkin silloin 16-vuotias poika. Ryhdistaydy.

Iloisia talvipaivia toivottelee,

anonyymi mieshenkilo.

 

Lähetä kommentti

<< Home