Rakkaus
Mä oon tänään ollut kipeenä ja on ollut aikaa miettiä taas syntyjä syviä sohvalla maatessa. Tajusin tänään, etten mä oikeasti oo koskaan ikinä rakastanut ketään. Toki mä oon ehkä ollut muutamassa tilanteessa rakastunut, mutta en kuitenkaan niin kauaa, että voisin sanoa rakastaneeni. Aika jännä havainto.
Joskus mä oon ehkä kuvitellut rakastaneeni, mikä sekin on tosi hassua. Mutta ehkä se oikeasti on niin, että sitten kun se the one kävelee vastaan, niin sen jotenkin tuntee.
posted by PartyFlickan @ 9:08 ip.
4
comments
4 Comments:
Some day one day:)
Onko olemassa kriteerejä ja tunnusmerkkejä, joiden on täytyttävä, ennen kuin voi puhua rakkaudesta? :) Esimerkiksi juuri ajallisia?
Voiko vain luulla rakastaneensa? :)
Rakkaus kaikissa muodoissaan ja kestoissaan on kaunis asia. Tärkeintä saattaa olla se tunne, jota on tuntenut in some point of time ja se, että voi muistella niitä hetkiä jälkeenpäin lämmöllä?
Sun kirjoitus vaan herätti tällaisia kysymyksiä mun päässä. Ei oo tarkoitus yrittää tehdä tyhjäksi sun herkkää pohdintaa - kaikki kokee nää jutut erilailla. :)
Minä taas uskoisin, että "The One" ei kävele vastaan. Ei sinua eikä minua eikä ketään muutakaan.
Jostakusta on tehtävä itselleen The One. Rakkaus ei syty jonkun Oikean kävellessä vastaan. Ei ei.
Se syntyy rakastumisesta, rakkaudesta ja kumppanuudesta.
Z: :)
Jenni: Ehkä se tosiaan on niin, että ihmiset kokee sen eri tavalla. Mä ainakin vielä toistaiseksi luulen, että rakastuminen ja rakastaminen on kaks eri asiaa. Tai ainakin ne on eri juttuja mulle tässä elämäntilanteessa. Mutta toki rakkaus on aina yhtä ihqua :).
A: Mä oon ehkä kallistumassa sun kannalle. The One ei taida ikinä kävellä vastaan vaan se muotoutuu juuri noista asioista ja mun mielestä ehkä myös parista kompromissista... :)
Lähetä kommentti
<< Home