torstaina, heinäkuuta 06, 2006

Nolojen tilanteiden nainen

Ou jee mikä aamu. Mä olin kävelemässä stadikalta töihin. Teatterin puhelinkopin kohdalla alkaa kuulua ihan hirveen ropina ja mä kummastelen sitä ääntä. Sitten mä tajusin, että mun ylisöpöt turkoosit helmet siinä ropisee maahan. Voi tuska. Mä manailin ihan kunnolla siinä, kunnes kuulin kun joku nauraa ääneen. Joku tsuppari tyhjensi autoaan ja näki ja kuuli kaiken ja nauroi mun kiroilulle. Mä päätin, että halvat helmet saa jäädä siihen maahan ja poistuin vähin äänin paikalta...

Sama linja jatkuu töissä. Kävin just viemässä työauton huoltoon. Huollon setä katsoi mua vähän kummasti ja sanoi: "No eipä kukaan oo tuonut autoaan näin paljon etuajassa." Se aika oli varattu kahden viikon päähän torstaille. Ei täksi päiväksi. No en mä piru vie voi kaikkia päiviä muistaa. No, onneksi se setä otti sen auton kaikesta huolimatta sinne huoltoon.. Mä en kestä itteeni :)

Mulla on muuten uusvanha parfyymi. Käytin tätä yli kymmenen vuotta joskus nuorempana. Se on ihana ja raikas klooriveden tuoksu iholla, joka kestää ja kestää... No ainakin mä tuoksun puhtaalta ja hygieniseltä. Ehkä jotkut miehet lämpee siitä ;)

2 Comments:

At 11:54 ap., Blogger Maisku said...

Hei tytsi, musta tää on vähän pelottavaakin mut voi olla että mun aivojen toinen puolikas onkin sulla käytössä. Tuleeko sulla koskaan tunne et se toinen puoli on jääny jonnekin?

Tosin mä en ole niin bileorientoitunut mutta ihanan tutuilta vaikuttaa noi sun "oho, hups, kuis siinä taas kävi sillain" -tilanteet. Sun blogia on erinomaisen hauska lukea. Pus!

 
At 12:14 ip., Blogger PartyFlickan said...

Hei! Voi olla...mulla on nimittäin ainakin oma pää hukassa aika usein. Tai ainakin pallo hukassa lähes aina.

Aurinkoa :)

 

Lähetä kommentti

<< Home