Mä en tajuu itteeni

Voi vittu. Olin tänään perhehelvetissä semmoisessa isossa ruokakaupassa ja alussa kun kattelin tarjouskuponkien leikkaamista ja karkkihyllyllä kiukkuilevia lapsia, mä onnittelin itteeni siitä että oon vielä sinkku. Sen jälkeen mä näin siellä kaupassa mun yhden vanhan poikaystävän SEN PERHEEN kanssa. Se ei ikinä koskaan näyttänyt niin onnelliselta mun kanssa mitä se nyt näytti kantaessaan sen vauvaa semmoisessa kantorepussa.

Mä aloin miettiä mikä mun elämässä on muka niin paljon hohdokkaampaa. Ja mä tajusin, että eihän tässä ookaan. Mä kuvittelen, että tää sinkkuelämä on jotenkin sairaan hehkeetä mutta kumminkin mä salaa haaveilen koko ajan perheestä ja semmoisesta tavallisesta arkipäivän elämästä. Harmi vaan, että kaikki pojat ketä mä tapaan ei ajattele yhtään samoin. Mä en kuulemma oo sellainen tyyppi mitä kukaan etsii loppuelämäksi. Siis enhän mäkään välttämättä menis itseni kanssa naimisiin, mutta pakkohan tässä maailmassa on olla edes yks mies joka sietäis mua pidempään kuin kaksi viikkoa. Nyt tässä näyttäis olevan ainoana vaihtoehtona se, että soitain kaikille niille tyypeille kenelle oon antanut pakit syystä tai toisesta tai sitten hommaan semmoisen postimyyntiaviomiehen.

Onneks tänään pääsee baariin.