Old lady

Ou nou. Musta on tullut nyt niin vanha, että mun äiti lähettää mulle postissa silmänympärysvoidetta ja valokyniä, millä voi peittää jo olemassa olevia ryppyjä. Mä yritän jotenkin alitajuisesti kieltää mun vanhenemisen ja hengailla mua nuorempien herrasmiesten seurassa. Keskiviikkoisissa opiskelijabileissä olin yllättäen taas hieman liian monta siideriä nauttineena ja jostain kumman syystä päätin lähteä kahden hengen jatkoille jonkun TODELLA nuoren henkilön seurassa...

Pakko myöntää, että oli ihan kivaa nukkua pitkästä aikaa jonkun kainalossa, mutta voisinkohan mä ensi kerralla valita jonkun hieman vanhemman tyypin mukaani... :D. Ironista sinänsä, että ennen kotoa lähtöä olin ajatellut, että enpä siivoa kämppää kun yksinhän mä kuitenkin nukun.

Torstai-aamuna selvisi myös, että mun puhelimeen oli taas iskenyt aivan kammottava viirus. Mun puhelin oli soitellut kaiken maailman miehille ilman mun lupaa. Aamulla olikin sitten kiva selitellä muutamille henkilöille ettei mulla ollut mitään hätää vaikka soitinkin keskellä yötä. Eikö pariutuneet yksilöt ymmärrä, että kännipuheluita voi soittaa muulloinkin kuin viikonloppuöisin...?

Aloin muutenkin miettiä, että kaikki pojat kenestä mä oon viime aikoina ollut kiinnostunut, on mua nuorempia, paitsi mun kaverin isoveli, mutta ehkä se onkin poikkeus joka vahvistaa säännön. J on mua vuoden nuorempi, jumalainen mies on mun pikkuveljen ikäinen ja muutamat muutkin herrasmiehet ovat mua nuorempia, mutta kaikki onneks täysi-ikäisiä. :D.

Mä oon lueskellut tänään sitä Viivin sinkkukirjaa. Voi tuska, mitä se on sinne kirjoitellut! Siinä on muutama kiva drinksuohje, mutta oikeestaan muuta hyvää siitä ei löydykään. Kirjan perusteella kaikki ihmiset saa sinkknaisista sellaisen kuvan, että me ollaan vaan rahan perässä ja vaihdetaan lakanoita joka ilta ennen kuin uusin uhri tulee kylään. Vaikka mä itsekin olen välillä ainakin todella pinnallinen, edes mun pikku päässä ei liiku tuollaisia ajatuksia. Hirveetä sinkkuelämän gloriaa ja hehkutusta, mutta rivien välistä paistaa sellainen epätoivo, että mä ainakin olisin viiltämässä ranteita auki jos mä itse käyttäytyisin samalla tavalla kuin kirjan "täysin fiktiivinen päähenkilö, Viivi".

Iloista perjantai-iltaa!