Oi mikä ihana aamu

Ehkäpä mä oon sittenkin aamuihminen. Vaikka on lauantai, mulla oli kello soimassa että pääsen lenkille ennen kuin lähden viettämään tyttöjen viikonloppua Tampereelle :). Jee. Kattelen puolella silmällä jotain kids top 20 tai jotain vastaavaa ohjelmaa ja mä tajusin, ettei musta ikinä ois juontamaan lastenohjelmia. Hitto mä en jaksais olla noin TEKOpirteä :). No hyvä, että joku jaksaa..

Selkeesti mä oon ihan kevätfiiliksissä tai sitten muuten vaan sekaisin. Torstaina mä hukkasin mun puhelimen ja eilen hävis sitten silmälasit. Ja lisäksi mua punastuttaa aina kun se tooooooooooosi nuori tyyppi, joka oli täällä yötä joskus sata vuotta sitten, kävelee mua yliopistolla vastaan. Haloo! Voisinko mä alkaa katella jotain oman ikäisiä poikia? Yliopisto on kyllä paha paikka. Ikinä ei tiedä keneen törmää. Muutama päivä sitten mä olin mun kaverin kanssa syömässä ja samaan ruokalaan saapui se mun eräs pano sen PERHEEN kanssa. Siinä meinas taas ruuat mennä väärään kurkkuun. Se on niin hassua, miten ihmisillä on eri persoona päivänvalossa perheenisänä ja sitten yöllä aivan täysin eri persoona opiskelijabileissä. Mun ois niin mieli tehnyt mennä kysymään sen vaimolta, että lähetteleekö sun mies sullekin semmosia ihmeellisiä vonkausviestejä. Mutta koska mä oon kiltti tyttö, mä vaan tyydyin hymyilemään niiden vauvalle sopivan etäisyyden päästä. Lisäksi kirjastossa oli eilen ihan ihme vonkaustunnelmat. Kyllä mä panisin sellaista vaaleatukkaista herrasmiestä jos mä vaan tietäisin, että se tarjoaa itseään tosissaan eikä vaan vitsinä..

Mä en oikein malttais lähtee sinne Tampereelle. Jotenkin nyt kun tietää, ettei enää kauaa asu Stadissa on jotenkin tosi haikea fiilis ja tahtoisi nauttia jokaisesta hetkestä. Näyttää siltä, että mä oon menossa kesäksi mun vanhaan kotikaupunkiin ja sitten syksystä alkaen muille maille vierahille. No ihan kivaa, ettei tarttee kesää roikkua jossain puistossa vaan voi ruskettua omalla takapihalla.

Aurinkoista viikonloppua!