Pihkassa

Oho... toi fonttikokojutska on muuttunu.

Mä taidan olla ihan vähän pihkassa mun yhteen opiskelukaveriin. Sen kanssa on ihanaa lirkutella. Kyllä mä tiedän ettei se oo tosissaan, mutta ei se haittaa. Miettikää, miten paljon piristää päivää se, kun joku kutsuu prinsessaksi, päivänsäteeksi tai enkeliksi. Tai sanoo, että mä olen sen elämän suola. Uuh...

J-juttu on taas ihan vaiheessa. Mä en tajua mikä siinä nyt taas on NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN hankalaa :). Ehkä mä en vaan tahdo seurustella.

Oon ollut viime aikoina aika yksinäinen. Jotenkin oon tajunnut sen, ettei mulla oo ketään kenen kanssa jakaa arkisia asioita. Paitsi äitin eikä sitä lasketa. Tänään äänestämässä oli pelkkiä pariskuntia ja mä. Viimeksi äänestäessä mäkin olin pariskunta, tai ainakin melkein. Mutta en enää. Puhuin just mun ihqun kaverin M:n kanssa, että jos sitä ja mun toista kaveria E:tä ei ois olemassa, mä katoaisin kokonaan maapallolta.

Onneks M ja E on olemassa :)