Säälittävyyden huipentuma

AUTS! Mun tarkoitus oli vuodattaa maanantai-iltana siitä, kun olin nähnyt HMOVK:n kirjastossa. Kotiin tullessa mä puhuin erään mun tutun kanssa, joka kertoi hauskan pikku jutun siitä, että mun säälittävyydestä (ja siitä, miten mä en vieläkään oo löytänyt miestä) kerrotaan myös muussakin blogissa kuin mun omassa. Hmmm, pakko myöntää, osui ja upposi.

http://releaving-farewell.blogspot.com/2006/11/im-officially-dating.html

Enjoy!

Joulukalenteri-idea

Mä sain just aivan mahtavan idean joulukalenteriksi. Miks tätä ei oo vielä keksitty? Otetaan yksi alastonkuva kuumasta miehestä ja laitetaan sille sitten siihen joulukalenterin päällysosaan vaatteet päälle. Aina kun avaa luukun, paljastuu enemmän ja enemmän... ;). Uuh.

Jee! Mä oon taas yhden tentin lähempänä joululomaa! Ei oo enää jäljellä kuin 3 tenttiä ja 3 semmoista pienempää luentokuulustelua :). Me just tänään suunniteltiin mun kaverin kanssa, mitä kaikkea kivaa joululomalla voi tehdä, kun kaikki kaverit on taas samassa paikassa. Ihan helmeä!

Tentissä oli tänään ihan hirvittävä natsimeininki. Mä en tajua, mikä tarve joillakin typerillä yliopiston assareilla on yrittää pönkittää omaa auktoriteettiaan karjumalla opiskelijoille. Melkein meni fiilikset, mutta sitten päätin ettei joku typerä bitch pilaa mun päivää.

Tentin jälkeen mä menin lainamaan vähän lisää tenttikirjoja ja matkalla kirjastoon, näin pojan, joka kantoi sellaista valkoista isoa muovituolia päänsä päällä. Se näytti ihan siltä kuin se poika olisi ollut sieni, ja se tuoli olisi ollut sen sienen lakki. (EI, mä en ollut missään aineissa.) Mä repesin aivan täysin. Anteeksi, sieni-poika. Tarkoitukseni ei tietenkään ollut nauraa sulle....

Nyt mä tulin kotiin muka lukemaan. As if. Enhän mä mitään jaksa lukea. Juon teetä ja tuijottelen ikkunasta ulos ja ajattelen kaikkia turhia ajatuksia. Tuolla on muuten aivan tajuttoman hieno auringonpaiste. Ja Suomessako muka kaamos? ;)

Eilen taas tuli todistetuksi se, kuinka kammottava ihminen mä olen. J soitti ja me oltiin eräästä aivan täysin epärelevantista asiasta eri mieltä. Puhelu päättyi siihen, että mä huusin sille ettei tarttee soitella mulle enää ikinä ja löin sille luurin korvaan. Siis haloo!!! Kuka aikuinen käyttäytyy noin :D. Edellisellä kerralla kun se soitti, se valitti about vartin että kuuluu tosi huonosti ja mä tiuskin sille närkästyneenä ettei ainakaan mun puhelimessa oo mitään vikaa, että kattoo vaan sitä omaa luuria. Nii-in, ei mun puhelimessa mitään vikaa ollut, mutta käyttäjässä kyllä sitäkin enemmän. Se luuri oli väärinpäin.

Elämä on tylsää

Uuuh. Helsingissä on sittenkin vielä jäljellä kuumia miehiä. Me seisottiin mun kaverin kanssa kellon alla ja yhtäkkiä ohitse käveli ihan järjettömän kuuma mies. Meidän molempien lauseet jäi kesken ja me vaan tuijotettiin sitä. I know, tosi junttia, mutta kun se miehen näkee, niin ei pysty mihinkään muuhun. Sitten mä muistin, että mähän olin nähnyt sen miehen aikaisemminkin. Mun ja mun työkaverin piti ajaa ylimääräinen kortteli vaan sen takia, että me voitais katsella sitä tyyppiä hiemaan pidempään. Hirvee stalkkeri mäkin oon ;). Mutta sen mä ehdin katsoa, ettei sillä oo sormusta ;).

Muuten mun elämä on aivan saatanan tylsää. Mä vaan luen tenttiin ja käyn koulussa ja odotan joululomaa ja tammikuuta.

Tuhkimo

Voi tuska! Mä aloin tossa aikaisemmin etsiä mun bilekenkiä tätä iltaa varten. Kenkiä ei löytynyt tasan mistään ja mä tajusin, että oon käyttänyt niitä viimeksi viime keskiviikkona. Koska niitä ei löytynyt kotoa, mä fiksuna tyttönä päättelin, että ne on jääneet jonnekin. Soitin ensin löytötavaratoimistoon ja se äijä, joka vastasi puhelimeen repes nauramaan kun mä tiedustelin mun kenkiä. Sen sijaan, että se ois heti alkanut etsiä niitä, se alkoi heittää läppää tuhkimosta, joka kulkenut talvipakkasella kotiin ilman kenkiä. No, loppujen lopuksi se vihdoin ja viimein etsi niitä, mutta eihän siellä olleet.

Pikkuhiljaa alkoi iskeä ihan hirvittävä morkkis siitä, että miten mä aina onnistunkin kännissä mokailemaan jotenkin. No, onneks mä muistin, että se sukkapuikkopoika oli tarjonnut mulle siideriä yhdessä baarissa ja mä soitinkin sitten sinne ja Halleluja!, kengät olivat siellä. Eipä muuta kuin hakemaan ja Alkon kautta kotiin tätä iltaa varten ;).

Kuinka erilaista kaikki onkaan päivänvalossa...

Törmäsin äsken kirjastossa sellaiseen mun vanhaan ja erittäin salaiseen muutaman yön hoitoon joka lämppää mua edelleen aina jos vaan ollaan jossain samoissa bileissä. Siis voi tuska. Nyt kun näin sen selvin päin, mut teki mieli juosta kirjastosta huutaen ulos. Miten ihmeessä mä oon voinut siihen koskea? Se ei oo kiva eikä se todellakaan oo mitenkään kuuma. Ihan tavallisen näköinen, mutta mua pari senttiä lyhyempi ja haisee tupakalta. Ja tässä todettakoon, että ei se mikään niin kummoinen oo edes sängyssä. Tosin, eihän kännissä mikään tunnu miltään.

Mä oon ehkä joskus aikaisemminkin miettinyt, että mikä siinä oikein vetää puoleensa. Muutaman (kymmenen) siiderin jälkeen mun mielestä se on todella vetovoimainen tyyppi. Tai sitten mä oon vaan aina ollut niin puutteessa kun oon sitä nähnyt. Mutta viimeisin kerta jääköön viimeiseksi! Amen.

Mä oon yrittänyt pitää silmät auki yliopistolla käydessä sen varalta, että törmäisin siihen mun yövieraaseen, mutta kun yritin kuvailla sen ulkonäköä mun kaverille, mä tajusin, että enhän mä muista miltä se näyttää. Mua pidempi, hyvä pyllyinen, tumma tukka... Mutta noitahan on yliopisto täynnä ;).

Hirveet opiskeluangstit. En ollut päässyt erästä tenttiä läpi ja mua vituttaa se aivan suunnattomasti. Mun piti olla kyseisessä aineessa hyvä ja mä olin jopa lukenutkin siihen tenttiin. Nyt tää yllättävä takaisku pakottaa mut tekemään uuden lukusuunnitelman loppusyksyksi. Helvetti... Muutenkin ärsyttää tää tenttiin lukeminen. Ilmeisesti paperi on niiiiiiiiiiiiiiin kallista, ettei kaikkia tenttikirjoja kannata painaa, vaan niitä pitää lukea jonain helvetin sähköisenä versiona. 1000 sivua tietokoneelta luettuna. No thanks. Ennemmin mä alan suunnitella hakemista johonkin muuhun kouluun. Musta tulis varmaankin aika hyvä sairaanhoitaja, lentoemäntä tai parturi-kampaaja. Mua ei vaan kiinnostaa tää lukeminen enää yhtään.

Parturi-kampaajista puheen ollen... Mä meen huomenna kampaajalle. Oon tässä yrittänyt miettiä, että pitäiskö värjätä tukka hieman tummemmaksi (=tekoälyä...).

Perkele!

Mun puhelin on rikki. Se ei soi.

Unohtui

Mä unohdin mainita maailman huvittavimman yksityiskohdan mun yövieraasta. Sen lähdettyä, mä löysin aamulla mun sängystä sukkapuikon, siis sellaisen jutun, millä neulotaan lapasia ja sukkia ja kaikkee muuta sellaista. Harrastaakohan se poika käsitöitä?

:)

Old lady

Ou nou. Musta on tullut nyt niin vanha, että mun äiti lähettää mulle postissa silmänympärysvoidetta ja valokyniä, millä voi peittää jo olemassa olevia ryppyjä. Mä yritän jotenkin alitajuisesti kieltää mun vanhenemisen ja hengailla mua nuorempien herrasmiesten seurassa. Keskiviikkoisissa opiskelijabileissä olin yllättäen taas hieman liian monta siideriä nauttineena ja jostain kumman syystä päätin lähteä kahden hengen jatkoille jonkun TODELLA nuoren henkilön seurassa...

Pakko myöntää, että oli ihan kivaa nukkua pitkästä aikaa jonkun kainalossa, mutta voisinkohan mä ensi kerralla valita jonkun hieman vanhemman tyypin mukaani... :D. Ironista sinänsä, että ennen kotoa lähtöä olin ajatellut, että enpä siivoa kämppää kun yksinhän mä kuitenkin nukun.

Torstai-aamuna selvisi myös, että mun puhelimeen oli taas iskenyt aivan kammottava viirus. Mun puhelin oli soitellut kaiken maailman miehille ilman mun lupaa. Aamulla olikin sitten kiva selitellä muutamille henkilöille ettei mulla ollut mitään hätää vaikka soitinkin keskellä yötä. Eikö pariutuneet yksilöt ymmärrä, että kännipuheluita voi soittaa muulloinkin kuin viikonloppuöisin...?

Aloin muutenkin miettiä, että kaikki pojat kenestä mä oon viime aikoina ollut kiinnostunut, on mua nuorempia, paitsi mun kaverin isoveli, mutta ehkä se onkin poikkeus joka vahvistaa säännön. J on mua vuoden nuorempi, jumalainen mies on mun pikkuveljen ikäinen ja muutamat muutkin herrasmiehet ovat mua nuorempia, mutta kaikki onneks täysi-ikäisiä. :D.

Mä oon lueskellut tänään sitä Viivin sinkkukirjaa. Voi tuska, mitä se on sinne kirjoitellut! Siinä on muutama kiva drinksuohje, mutta oikeestaan muuta hyvää siitä ei löydykään. Kirjan perusteella kaikki ihmiset saa sinkknaisista sellaisen kuvan, että me ollaan vaan rahan perässä ja vaihdetaan lakanoita joka ilta ennen kuin uusin uhri tulee kylään. Vaikka mä itsekin olen välillä ainakin todella pinnallinen, edes mun pikku päässä ei liiku tuollaisia ajatuksia. Hirveetä sinkkuelämän gloriaa ja hehkutusta, mutta rivien välistä paistaa sellainen epätoivo, että mä ainakin olisin viiltämässä ranteita auki jos mä itse käyttäytyisin samalla tavalla kuin kirjan "täysin fiktiivinen päähenkilö, Viivi".

Iloista perjantai-iltaa!

Lost in Vantaa

Weird. Mä tuuletan ja ikkunasta tuli sisään kärpänen ja kaks leppäkerttua. Hmm...eikös kaikkien tollaisten ökkiäisten pitäis kuolla tai nukkua talviunta tai jotain. Mitä iloa talvesta on jos silloin saa pelätä yhtä hysteerisenä ampiaisia kuin kesälläkin?

Mä olin eilen kiltti tyttö ja kävin moikkaamassa mun sukulaisia ja voi kiukku. Miksi piti olla joku pyhäinpäivä ja maaseudulla oli jotkut Venäjän vallan aikaiset bussireitit käytössä. Sen sijaan, että se bussi olisi kääntynyt yhdestä risteyksestä oikealle, se menikin suoraan. Sitten mulle iski ihan hirveä paniikki ja hyppäsin bussista pois seuraavalla pysäkillä ja mietin, että nopeastihan mä kävelen sinne oikeaan suuntaan. Just joo. Mä jouduin jonnekin omakotitalon takapihalle eli aivan totaalisen eksyksiin. No loppujen lopuksi löysin perille ja olin aivan jäässä. Sitten mun täti kertoi, että se bussi kyllä tulee sinne niille, kunhan on ensin kiertänyt jostain huitsin nevadasta. Great. Mitä tästä opimme? Ikinä ei kannata jäädä pois bussista talvipakkasella ilman, että tietää missä on. Hieman suututti. Aikaisemmin mä eksyin aina vaan Espoossa, mutta ilmeisesti mun suuntavaisto oli eilen jäänyt Stadiin...

Sukulaisten kanssa oli ihan kivaa, mutta eihän sitä selvin päin kestänyt. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja lainasin mun tädin ompelukonetta kun ajattelin kaventaa farkkujen lahkeita, että ne näyttäis kivemmalta saappaiden kanssa. Harmi, vasemmasta lahkeesta tuli niin kapea ettei mun edes mun jalkaterä mahdu sinne farkkuihin. Ou jee. Eli suoraan roskiin. No, pikku mokiahan sattuu kaikille...Ois varmaan pitänyt ommella ennen kuin aloin juomaan punkkua. Mutta mun toisesta käsityöstä tuli aivan mielettömän hieno :). Mulla oli operaatio Pimp my biletoppi. Mä ostin yhden kivan topin, mutta jostain syystä mä en oo kuitenkaan käyttänyt sitä lainkaan. Perjantai-aamuna kun lojuin taas itsesäälissä kotona, mä analysoin sitä toppia ja tulin siihen tulokseen, että se näyttäis huomattavasti kuumemmalta jos kultaiset paljetit vaihtais hopeisiin (mulla on myös tosi kivat hopeiset bilekengät). Tuumasta toimeen ja nyt toppi on niin kuuma, että mä tahtoisin käyttää sitä aivan koko ajan. Hitto, mikä käsityöblogi tästä on tulossa ;).

Mun piti eilen mennä moikkaamaan tuttuja yhteen baariin, mutta sitten tulikin jostain taas tosi huono mieli ja jäinkin kotiin oksentamaan. No, onneksi mä piristyin siitä ja makasin loppuillan sohvalla ja katsoin HMOVK:n Frendit-DVD:tä, jota mä en oo palauttanut sille. No ihan oikein sille... Mä aion pitää ton seasonin vaikkei se edes oo muu lemppariseason, mutta kyllähän sitä katsoo aina silloin tällöin.

Mä puhuin J:n kanssa puhelimessa toissa yönä varmaan pari tuntia. Mä en tajua, miten se on niin kärsivällinen. Mulla oli niin kivaa jutella sen kanssa, että mä kikattelin ääneen pariinkin otteeseen todella hysteerisenä. Se vaan oikeasti on niiiiiiiin superhauska ja me ollaan jotenkin totaalisesti samalla aaltopituudella. Mä oonkin miettinyt viime aikoina, miksi siitä jutusta ei koskaan tullut mitään sen enempää. Se ois niin täydellinen tyyppi. Akateeminen renttu ja muutenkin aivan kuin mulle tehty. Mutta musta tuntuu, että me ajauduttiin ehkä liikaa kaveritrackille ja se tietää musta todella paljon sellaisia juttuja mitä en ikinä kertoisi kenellekään säädölle/poikakaverikandidaatille. Ja koska HMOVK on todella hyvä todiste siitä, ettei kavereiden kanssa kannata IKINÄ KOSKAAN alkaa säätää mitään. :)

Jee, tästä on kerrankin tulossa kiva sunnuntai. Ei tarttee maata yksin kotona ja märehtiä elämän surkeutta. Meen ekaks trendikkääseen (hih) valokuvanäyttelyyn ja kahville ja sitten toisten kavereiden kanssa leffaan. Jeejee :)

Ai niin, vähän mä odotan jo nyt uutta vuotta. Ehkä jopa enemmän kuin joulua. Meillä on kerrankin jo tässä vaiheessa kivat suunnitelmat :). Huippua!

Voi helvetti!

Mä luin äsken mun blogia taaksepäin ja tajusin, että mä oon itkenyt HMOVK:n perään toukokuun alusta saakka. Siis mitä helvettiä, puoli vuotta? Mä en oo tajunnut ollenkaan, että siihen on mennyt puoli vuotta. Siis apua! Miten säälittävä mä oikeastaan olen? Aika pysäyttävää. Sen sijaan että mä tahtoisin vetää ranteet auki tän havainnon takia, mä nauran itselleni. Musta on oikeesti tullut niin tyypillinen vanhapiikasinkku. Voin melkein nähdä itseni 80-vuotiaana piinaamassa vanhainkodin muita asukkaita kertomalla samaa tarinaa siitä, kuinka mä joskus silloin nuorena olin rakastunut.

Sori kaikki kaverit, mä oon ollut ihan kuin broken record, mikä on jumittunut samaan lauseeseen. Nyt lentää pyjamat nurkkaan ja mä oikeasti palaan takaisin mun vanhaan ja kivaan elämään enkä enää märehdi jotain tyhmäpää-poikaa! Mä aloitan uuden elämän tästä hetkestä alkaen!

Hyi mua, kun oon antanut näin paljon aikaa kulua aivan täysin hukkaan!!! :)

Hmph.

Mun kokopäivätoimisen opiskelijan ura on alkanut aivan loistavasti. Heti maanantaina jäi tentti väliin, eilen tulin itkien kotiin ranskan tunnilta ja tänään mä oonkin nukkunut koko päivän. Se tuntui niin paljon kivemmalta vaihtoehdolta kun lähteä jonnekin typerälle luennolle...

Eilen soitti toinen mun työpaikkaihastuksista. Harmi, että sillä oli pelkästään työasiaa eikä se esim. tunnustanut rakkauttaan muhun tms.

Musta tuntuu, että mä elän jossain horroksessa. Tilitin just mun kaverille P:lle siitä, että HMOVK:n suhteen mikään vaihtoehto ei oo hyvä. Tuntuu ihan hirveältä jos mä nään sitä mutta tuntuu vieläkin pahemmalta jos mä en nää sitä. Paras vaihtoehto olis todellakin se, ettei me oltais ikinä tutustuttu. Miten mä voin märehtiä jotain tällaista asiaa? Oiskohan aika päästä pikkuhiljaa kaikkien vanhojen juttujen yli ja keskittyä uusiin... Mun mielessä pyörii sellainen todella jumalallinen tyyppi joka on tehnyt kyllä lähtemättömän vaikutuksen, mutta sen sijaan, että mä yrittäisin tehdä siihen lähtemättömän vaikutuksen, mä hengaan kaikki päivät kotona kuluneessa pyjamassa ja katson romanttisia hömppäleffoja ja jotenkin otan kaiken irti tästä "kurjuudesta". Nyt pitäis vähän ryhdistäytyä, mä kumminkin tahdon taas olla semmonen oma kiva itseni joka on hauska ja hyvää seuraa enkä mikään masentunut ja ahdistunut itku-iita.

Voiskohan joku perustaa sellaisen hoitolan kaikille epätoivoisille ja itkuisille naisille, jotka itkee jonkun täysin mitäänsanomattoman tyypin perään? Siellä olis kaikkia ihania hemmotteluhoitoja, shamppanjaa pullokaupalla ja joku totally gorgeus mies liehittelisi tauotta. Hmm...ehkä mä hylkään mun nykyiset urasuunnitelmat (eli trendikahvilan Ranualla) ja perustan itse tuon hoitolan. Joten watch out HMOVK ja kaikki muut sikailijat, kohta kaikki teidän hylkäämät naiset on aivan uskomattoman upeita ja ne ei enää katsokaan teidän suuntaan! Hähhääähhhäääää :).

En oo kyllä millään tavalla ymmärtänyt sitä, etten mä enää ole töissä. Mun seuraajat soittelee mulle päivittäin monta kertaa ja kyselee mitkähän kaikki työt ne vois jättää tekemättä. Siis geez. Ei mun aikaan vaan niitä töitä noin hoidettu ;).

Jumalallisen miehen lisäksi mun mielessä kummittelee jollain tavalla mun kaverin isoveli, joka todellakin aina silloin tällöin baarissa antaa ymmärtää jotain. Toistaiseksi se ei vaan oo ymmärtänyt antaa... ;D.