Yksin

Small world ja silleen. HMOVK:n tyttiksen bestis on mun kanssa samalla ranskan kurssilla. Tää asia selvis tänään kun se selitti HMOVK:sta suureen ääneen sen jollekin kaverille. Mua alkoi vituttaa niin paljon, että mä lähdin kesken tunnin kotiin mököttämään.

Oon viime aikoina miettinyt, että olisko elämä parempaa jos olisin vaan mennyt naimisiin ensimmäisen poikakaverin kanssa. Ainakin se olis erilaista. Mä oon vaan jotenkin niin kyllästynyt tähän ainaiseen yksinäisyyteen. Toki mulla on kavereita joita mä näen ihan liian harvoin mun mielestä, mutta ei se oo sama asia kuin että ois joku kenen kanssa vois jakaa ihan kaiken. Mä luin Bridget Jonesia ja mietin, kuka mua kaipaisi jos joutuisin vankilaan Thaimaassa. Ehkä äiti ja isi.

Mun seurusteleva kaveri tilitti mulle kuinka kauheaa oli kun se joutui olemaan yhden illan yksin kotona. Siis voi v***u. Varmaan aivan kammottavaa olla yksi ilta yksin. Welcome to my life. Unohtaako kaikki seurustelevat ihmiset sen, miten yksinäistä on välillä kun on sinkku? Tietenkin mä ymmärrän, että sitten kun seurustelee niin toki viettää sen kumppaninsa kanssa eniten aikaa, mutta mä ainakin lupaan tässä ja nyt sen, että jos mä ikinä koskaan alan seurustella kenenkään kanssa, mä lupaan pitää yhteyttä mun sinkkukavereiden kanssa ja lähteä niiden kanssa välillä ulos ja tehdä kaikkea muuta kivaa ettei niiden tarvitsis tuntea oloaan ihan niin yksinäiseksi kuin mitä mä tällä hetkellä tunnen olevani.

Ai niin, mä aloitin eilen karkkilakon.

Kosketus

Hmm. Mä oon nyt virallisesti "pelkkä" opiskelija. Mulla oli tänään viimeinen työpäivä. Oli aika haikee fiilis, mutta oon varma, että tää on hieno ja hyvä päätös.

Heti aamulla mä luulin, etten näkisi mun toista työpaikkaihastusta muuta kuin aamulla meidän yhteisellä automatkalla. Se silitti mun käsivartta loppumatkasta ja mä mietin, että se oli jotenkin paljon henkilökohtaisempaa kuin halaaminen. Me kuitenkin ehdittiin vielä nähdä iltapäivällä jolloin se silitti mua käsivarresta ja olkapäistä ja selästä. Se oli jotenkin niin liikuttavan söpöä. Ei millään tavalla seksuaalista, vaan jotenkin herkkää ja kaipaavaa. Mua alkoi itkettää niiiiiiiiiin paljon. Onneks se asuu tässä lähellä niin voin stalkkeroida sitä aina iltakävelyllä ;).

Mun toinen työpaikkaihastus halaili mua aivan viimeiseksi ja sekin oli ihanaa. Ehkä on ihan hyvä, että mä lähdin sieltä pois, koska musta tuntuu, että ainakin tarkkanäköisimmät alkoivat huomata, että mä olen ehkä hieman ihastunut kyseisiin herroihin..

HMOVK ilmoitti juuri, että se on lähtenyt viikonlopuksi Turkuun. Hmph. Mä oisin tahtonut fiilistellä just sen kanssa mun töiden loppumista. Ehkä mä en oo vieläkään oikein tajunnut sitä, että me ei seurustella. No, mä oonkin hieman yksinkertainen.

Sain eilen sanottua mun The Ihastukselle, että mua ahdistaa koko kuvio aika paljon. Tai lähinnä se, että musta tuntuu, että kaikki on vaan edennyt jollain tavalla tosi nopeeta ja mua ärsyttää se, ettei me oikein osata jutella mitään muuta kuin siirappisia asioita. Sekin on toki kivaa...mutta koska mä olen vaikea ja hankala kaipaan jotain muutakin.

Kävin äsken ostamassa viikonlopuksi ruokaa. Ostin hirveen kasan mandariineja, kaks vanukasta ja pussillisen pakastevadelmia. Oiskohan jossain jotain kursseja jossa opetettaisiin sitä, kuinka hoidetaan tällaisia pieniä arkipäivän askareita...hih :).

Fire hazard

Musta tuntuu, että kynttilöiden polttaminen on mun osalta nyt sitten loppu. Eilen meinasi palaa jo paljon muutakin kuin pelkkä pöytä. Kynttilän steariinia oli ensin valunut pöydälle ja siitä lattialle ja matolle. Loppuhuipennukseksi koko kynttiläkin tippui lattialle... Voiskohan joku ottaa mut huostaan?

Mulla on todella haikea fiilis töissä. Oon itkenyt huomista jo etukäteen kahdesti. Mä just tossa totesinkin, etten taida tulla huomenna ollenkaan töihin. Olinkin kyllä kaukaa viisas, nyt voi ainakin mennä Kallesta vielä joillekin jatkoille eikä tarttee murehtia huomista duunipäivää ollenkaan ;).

Mä inhoon tänään itseäni.

Syyspäivän sattumia

Hmm. Mä en selkeestikään tykkää jos mulle flirttaillaan todella avoimesti. Mä olin tänään M:n kanssa kahvilla Bulevardin eräässä kahvilassa ja ohiajavasta autosta jotkut örsöt alkoivat vilkutella mulle ja tuijotella ikkunasta. Ällöttävää. Eilen mä kuljin kaikessa rauhassa (pahan tuulisena) Mikonkadulla, kun vastaantuleva mies päätti iskeä mulle silmää. Okei, okei..onhan huomio aina kivaa, mutta mä tykkäisin ehkä vähän sellaisesta ei niin avoimesta ja räikeästä flirttailusta.. No, ilmeisestikään mä en oo tyytyväinen tasan mihinkään.

Yllättäen tilitin M:lle taas mun ihastumisesta. Elämä on kyllä ihan huippua :).

Hmm, mä oon tässä viimepäivinä miettinyt, että mitä kummaa on tapahtunut MTV:lle. Missä täällä on se kaikki musiikki? Nytkin täällä tulee jotain typerää teiniavioliittodraamaa. Onko pakko mennä naimisiin noin nuorena ja onko pakko myydä oma elämä televisioon? Tottakai mäkin myisin mun elämäni, mutta eihän sitä kukaan katsois ;). Sitten toi poika vielä säveltelee kaiken maailman biisejä niiden syntymättömälle vauvalle.... Onko vähän liian ällöä? ;)

Me puhuttiin M:n kanssa muutenkin elämästä. Musta on kivaa olla tällä hetkellä sinkku. Tietenkin mä kaipaan hellyyttä ja muuta sellaista, mutta mulla on hyvä fiilis mun elämästä. Mä oon miettinyt, että ehkä mä tietoisestikin "pilaan" kaikki säädöt sen takia, että mua pelottaa se, että mun elämä muuttuis jollakin tavalla. Oon mäkin kyllä ihan ihme nynny ;).

Toisaalta, mua ei selkeestikään pitäisi päästää asumaan yksin. Eilen meinas palaa keittiön pöytä kun poltin kynttilöitä enkä vahtinut niitä..Ooops.

Hmm..Pitäiskö alkaa pestä pyykkiä? Mä yritän kutistaa yksiä farkkuja, mutta toistaiseksi ei oo onnistunut. Mä tartteisin oman pyykkääjän.. Ostin muuten tosi söpöjä pantoja tänään. Ihan huippua, kaikki hiushuolet on ratkaistu ja vielä todella söpöllä ja trendikkäällä tavalla. :)

Salainen ihastus

Hmm. Nyt on sellainen tilanne, että mä olen todella ihastunut erääseen henkilöön. Ja koska koko homma on jotenkin aivan totaalisen järjen vastainen, mä en oikein voi edes puhua asiasta kenellekään. Oon perjantaina avautunut mun kaverille M:lle hirveessä humalassa asiasta ja nyt se kiusaa mua ihan koko ajan siitä. Kavereiden pitäis tukea mua eikä vaan ivata ;). En tajua, miksi mun aina pitää muka olla vaan järkevä. Miks en voi heittäytyä hetkeen ja kattoo tulisko siitä jotain? Ois tosi kivaa jos mun aivoissa olis joku nappula millä ne saa pois päältä aina välillä.... :D

Mulla(kin) on ehkä kaamosmasennus. Tekis mieli vaan olla peiton alla ja nukkua. Ei huvita tasan yhtään tehdä mitään muuta, mutta harmi, ettei yliopistolta saa opintoviikkoja kotona löhöilemisestä..Ainoa asia kotona nukkumisen jälkeen mikä mua ehkä saattais huvittaa, on Kalleen meno torstaina ;)

Ai niin, mä perun kaikki puheet siitä, että mä uskon siihen, että hyvät asiat tulee niille ketkä odottaa. Hyvät asiat tulee niille, kenellä on loistava hyvä veli -verkosto ja ketkä pleijaa tiensä ihan mihin tahansa. HMOVK on saanut aivan helmiduunin, eikä todellakaan pelkästään olemalla fiksu... Mä en tajua, miksi se saa elämässään aivan kaiken ja aivan liian helposti....

Mun töiden loppumisesta on pikkuhiljaa tulossa todella konkreettista. Mä kävin tänään moikkaamassa yhtä mun esimiehistä kun en enää nää sitä. Mua alkoi itkettää.

Haikeutta..

Oon ihan surullinen kun äiti ja isi lähti just. Mä just tajusin, että mähän oon ihan yksin kun kaikki perheen jäsenet asuu todella kaukana eikä kaikkia kavereitakaan ehdi nähdä niin usein kun haluaisi.

Perjantaina mä vedin todella nopeat pikakännit. Aivan kauheeta. Mun tuttu yritti pokailla mua, mutta en lämmennyt, koska sen raskaana oleva vaimo odotti sitä kotona. Mä en niin ymmärrä tollaista pettämistä. Puhelin täyttyi kaiken maailman vonkausviesteistä ja puheluista. Harmittaa sen tytön puolesta, että sen aviomies on tollainen. Samaisissa juhlissa eräs mun naispuolinen tuttu kysyi multa, että miksi me ei ikinä halailla. Omituinen tilanne ;).

Lauantaina olikin sitten kiva päivä äitin kanssa kaupungilla. Oksensin koko aamun salaa mutta sitten aloin piristyä kun sain uuden takin, farkut ja pannan :). Käytiin illalla syömässä ja meidän viereiseen pöytään tuli istumaan sellainen mun vanha tuttu. Hieman kiusallinen tilanne... ;). Äiti jäi tänne yöksi ja mä tajusin, etten mä osaa nukkua jos edes samassa huoneessa nukkuu joku. Mä en ikinä pysty nukkumaan kenenkään kanssa, kun aina vaan pyöriskelen eikä tuu uni ja sitten karkaan keskellä yötä kotiin.

Mä taidan lähteä ulkoilemaan ja sitten käyn vuokraamassa jonkun kivan tyttöjen hömppäleffan :D.

Kasvot vedessä

Jonnan Kasvot vedessä on ehkä maailman kaikkeuden kivoin biisin. Tällä hetkellä :). Lisäksi mä kuulin sen ekaa kertaa todella kivassa tilanteessa ja sitä on sitten kiva fiilistellä kun kuuntelee biisiä (naapureiden iloksi) repeatilla yötä päivää.

Mun vanhemmat tulee huomenna kylään ja oon siivoillut kaksi päivää. Tänään on pakko mennä vähän juhlimaan, että jaksaa sitten olla viikonlopun kiva ja kiltti tytär. Oon käynyt varailemassa kaupoissa kaikkia juttuja, mitkä äiti ja isi saa huomenna ostaa mulle :).

Mä oon miettinyt, että fuckbuddy"suhteeseen" pitäis olla jotkut kirjoitetut säännöt. Mua ainakin mietityttää mm. se, että saako soittaa AINA kun panettaa. Pitääkö / saako jäädä halailemaan seksin jälkeen? Jos kyllä, niin kuinka pitkäksi aikaa? Lisäksi oon miettinyt viime aikoina sitä, että entäs jos mä tykkäänkin tytöistä enkä pojista. Oon myös miettinyt, että miksi kaikki mun seurustelusuhteet onnistuu vaan, jos me ei periaatteessa seurustella vaan ollaan vaan kavereita. Mun pieni pää menee kohta ihan sekaisin :).

No joo. Elämässä on kyllä ollut tapana, että kaikki asiat järjestyy omalla painollaan. Eikä periaatteessa oo mitään, minkä pitäis järjestyä. Mulla on selkeestikin tänään vaan drama queen day.. ;). Taidan ottaa lyhyet päikkärit ja alkaa sitten hehkeytyä iltaa varten.

:)

Maanantai-kännit

Meillä oli tavallaan vika kerta yhtä kurssia eilen ja sen päätteeksi mentiin sitten parin mun kurssitutun kanssa legendaarisille yksille. No joo. Heräsin just ja tajusin, että oon myöhästynyt koulusta todella pahasti ja melkein ottaa päähän, mutta eilen oli kuitenkin niin kivaa, että oonkin ihan hyvällä tuulella :) Jee!

Mun yks opiskelukaveri on todella! kuuma. Oon ehkä joskus aikaisemminkin flirttaillut sen kanssa humalassa (selvin päin mä en uskalla kun oon niin ujo..) ja eilen sama tahti taas jatkui. Tilanne oli kieltämättä aika hauska, koska meidän kanssa bissellä oli sellanen toinen tyttö ketä se on myökin lämpännyt. Se toinen tyttö on nykyään kihloissa eikä muakaan kiinnosta varatut miehet oikeestaan yhtään, mutta tottakai tietyn asteinen lämppääminen aina imartelee. Jossain vaiheessa kun me jäätiin hetkeksi kahdestaa, se otti mua käsistä kiinni ja katsoi silmiin ja kysyi "Enhän mä oo sun mielestä pleijeri?". Mitä tohon voi vastata? :) "Tottakai sä oot.". Mun puhelimeen tuli taas känniviirus kotimatkalla, mutta tällä kertaa mä en ottanut yhteyttä HMOVK:iin, vaan lähetin tälle Pleijerille viestin. Hitto, että piti sortua... Mä oon niiiiiiiiiiin heikko lirkuttelulle... :)

Tollaset pienet maanantaikännit piristi kyllä huomattavasti mun elämää. Kerrankin mä tein maanantai-iltana jotain muutakin kuin ranskan läksyjä ;)

Oivallus

Tänään on selkeästikin taas yksi niistä päivistä jolloin ei huvita tehdä mitään. Tai ei ainakaan töitä. :) Mietin just, että pitäiskö syödä yksi keksi kun jäi aamupala vähän niin kuin välistä ton shokkiherätyksen takia vai jaksaisinko odottaa lounaaseen. Ehkä mä odotan.

Mutta kuitenkin. Mä juttelin eilen (muuttuiko tää fontti nyt jotenkin normaalia isommaksi? häh?) Takaisin Kallioon -nimisen bloggaajan kanssa ja tajusin, että ehkä naiset ja miehet ei loppupeleissä ookkaan niin erilaisia. Ehkä me (tai siis ainakin mä) vaan hakemalla haetaan niitä sukupuolien välisiä eroja joihin voi sitten naamioda kaiken sen, mistä ei ehkä tykkääkään sen toisen persoonassa. Koska jos HMOVK ei tykkää musta niin eihän se tarkoita että kukaan mies ei tykkäis musta. Oon ehkä vertaillut kaikkia tyyppejä ihan liikaa siihen. Esim. yhdestä mun ihastuksesta mä totesin mun kavereille, ettei siinä tyypissä oo mitään muuta vikaa kuin se, että se ei oo HMOVK. Siis haloo. Eihän kukaan voikaan olla täysin samanlainen kuin se, mutta eihän se sitä tarkoita, että mä en vois siitä tykätä.

Mutta joo. Siis Takaisin Kallioon -tyyppi sai mut huomaamaan, että miehet ja naisethan tahtoo tän ikäisinä loppupeleissä ihan samoja juttuja.

:)

AAUUGGHHHHH!

Siis why oh why? Miten mä oon päässyt ala-asteelta ikinä pois tuntematta kellon aikoja? Olin laittanut kellon soimaan olevinaan 7.15 mutta sitten kun se soi, kello olikin jo 8.15. Great! Mun työt alkaa puol ysiltä. Mä myöhästyin minuutin, mutta arvaatkaa miten peikolta mä näytän... Mun työkaverit kuittaili, ettei meidän toimistossa oo casual fridayta vaan bedhead monday.. Nice :)

Paha mieli

Mua vituttaa. Eilinen juustoilta meni mun osalta ihan puihin. Mä en ollut syönyt koko päivänä mitään muuta ettei sitten harmittaisi juustojen epäterveellisyys. No, kuitenkin mun aivoissa tapahtuu aina jotain typerää ja päädyinkin sitten halailemaan vessanpönttöä juustojen syönnin jälkeen ja sitten tulikin niin paha mieli, että lähdin ennen yhtätoista kotiin. Nihkeetä, koska alkuillasta mulla oli vielä tosi kiva fiilis ja oisin tahtonut lähteä baariin esittelemään mun uusia söpöjä kenkiä ja muitakin asusteita. Mun toiset kaverit ois olleet Lostarissa, mutta mun mielestä oli parempi tulla yksin kotiin itkemään.

Pahantuulisuus (onkohan toi yhdyssana vai ei..?) taitaa jatkua edelleen. Kattelin telkkarista äsken Köyhien ritareiden uusintaa ja mua alkoi vituttaa se coolius ja täydellisyys niin paljon, että olis tehnyt mieli heittää telkkari ikkunasta ulos. Joskus aikaisemmin mua ahdisti AINA sunnuntaisin, mutta viime aikoina mun mielestä sunnuntaisin on jopa ollut ihan kivaa, mutta tää päivä on kyllä niin käänne entiseen. Ei tää päivä voi ainakaan pahentua vaikka tekisinkin läksyt ja lukisin tenttiin...

Lisäksi mua vituttaa se, että mun entinen tosi läheinen ystävä viettää aikaa mielummin kahden keski-ikäisen naisen kanssa kun hengailee mun kanssa.

Huomenta

Mulla oli kello soimassa tänään kahdeksalta, että voisin reippaana lähteä kirjastoon lukemaan. Mä heräsin joskus kahtakymmentä vaille kahdeksan ilman kellon soittoa ja ajattelin, että laitan kellon pois päältä ja lojun sängyssä vaan vielä hetken. Seuraavan kerran kun katsoin kelloa, se olikin jo 10.42 eli se siitä hetkestä.....ja lukemisesta. Taidan lähteä vaan shoppailemaan kun näin eilen maailman söpöimmät talvikengät. Ja sitten mä tahdon EHDOTTOMASTI eilisen leffan soundtrackin.

Niin, me käytiin eilen tyttöjen kanssa katsomassa The Devil Wears Prada. Mä olin odottanut, että se olisi ihan paska leffa kun kaikki mun tutut oli haukkuneet sitä, mutta mun mielestä se olikin tosi kiva! Se ehkä vaan kertoo jotain mun leffamausta. Mutta ei mua kyllä hävetä yhtään myöntää että mä tykkään hömpästä. Tässä hömpässä oli lisäksi ihan superkuumia käsilaukkuja ja kenkiä sekä pari aika hottia miestä. ;)

Me käytiin ennen leffaa syömässä nopeesti ja samaan ravintolaan tuli mun kaveri P joka oli treffeillä. No se ja se poika ei jääneet sinne koska siellä oli niin täyttä mutta myöhemmin illalla sain taas kuulla pitkän tilityksen treffeistä. Mä tajusin, että ihmiset yrittää rakastua ja etsiä sitä oikeeta tyyppiä todella eri tavoin. Mä istun kotona ja odotan, että joku soittaa ovikelloa... Mun kaveri P ravaa noin päivittäin treffeillä eri miesten kanssa ja on AINA ihan varma, että se on nyt tässä se oikea, kunnes tapahtuu jotain minkä takia koko juttu meneekin pieleen. Mä en pystyis tollaseen kun en jaksais aina pettyä. Kyllä mä tiedän, ettei munkaan metodi oo mikään maailman parhain, mutta jotenkin mä nykyään uskon siihen, että kyllä se mies etsimättäkin löytyy. Ehkä sitten kun sitä vähiten odottaa niin saattaakin tavata jonkun aivan yllättävässä paikassa.. Tai jotain ;)

Yök. Ne juustot haisee NIIN pahalta mun jääkaapissa.

Tylsää höpinää

Mä näin tänään ratikkapysäkillä mun vanhaa hoitoa, joka asuu tässä ihan lähellä. Vaatteet päällä mulla ei oikein ollut sille mitään sanomista, joten mä keskityin tosi intensiivisesti mun kännykkään ettei se vaan tulis juttelemaan. Äsken mä kävin kaupassa ja kappas. Kukas olikaan samassa kaupassa? Nii-in, se sama hoito. Onneks mä sain haettua mun viilit ilman, että tarvitsi vaihtaa sanaaakaan sen kanssa. Ympyrät on ehkä käymässä hieman pieniksi. Silloin kun mä muutin Helsinkiin, en tyyliin ikinä törmännyt keneenkään sattumalta. Nykyään kun on oppinut "tuntemaan" enemmän tyyppejä, niin niihin törmää varmastikin aina silloin kun vähiten huvittaisi. Pitäis ainakin lopettaa tossa lähikaupassa käyminen, koska toi on jo kolmas "tuttu" kuka käy myöskin siellä...

Hmm. Mun kaveri järjestää viini- ja juustoillan viikonloppuna. Kävin just hulluilla päivillä ostamassa vähän tuliaisia sinne. Nyt mun jääkaappi löyhkää ihan ranskalaisille juustoille. Yök. Laitoin ne juustot just about kolmeenkymmeneen eri muovipussiin jotta mua ei alkais oksettaa aina kun mä avaan jääkaapiin. :D

Hengailin tänään taas kirjastossa HMOVK:n kanssa. Mä olin sille todella kylmä koko ajan. Mä en tajua miksi mä en voi enää olla normaali sen seurassa.

Ärsyttää. Mun mielestä Lostin eka tuotantokausi oli ihan huippu, mutta tää toka kausi on ihan superlame. Hmph. Pakko kai alkaa tehdä ruotsin kirjoitelmaa kun ei telkkaristakaan tuu mitään eikä mulla selkeestikään oo muutakaan elämää ;)

Tehokkaana töissä

Siis ehkä on ihan hyvä, että mä olen lopettamassa työt. Tänään oon ollut taas niin tehokas, että jopa itseänikin hävettää. Oon kopioinut yhden kammottavan tenttikirjan, tehnyt ruotsin ja ranskan läksyt, käynyt kahdesti Stockalla (vaan toinen niistä oli oma juttu..) ja kuolannut mun työpaikkaihastuksen perään. Huoh. Se vaan taas nyt on niiiiin ihana.

Olin eilen taas ihan kammottava. Koska mä en saanut paria tenttikirjaa, mä soitin mun äitille, pikkuveljelle ja pikkuveljen tyttökaverille ja sain ihan hirveet raivarit kun kukaan niistä ei suostunut just sillä hetkellä hakemaan tenttikirjoja niiden paikallisesta kirjastosta. Loppuviimein mun pikkuveli kävi kirjastossa, mutta koska sillä ei oo kirjastokorttia sen yliopiston kirjastoon jossa se opiskelee, mun tenttikirjat oli lainannut sen kaveri. Eikä kuka tahansa kaveri, vaan sellainen, jota mä oon joskun kännissä pussaillut...argh.

Mua ei huvita taaskaan oikein mikään. Ois niin kivaa, että mulla ois oikea poikaystävä mielikuvituspoikaystävän sijaan...

Weird phonecalls

Hmm, mun oikea käsi alkaa olla noin niin kuin kunnossa, mutta YTHS:llä on nykyään itsepalvelu. Se lääkäri, jonka piti poistaa se kipsi, soitti päivää aikaisemmin, ettei sillä olekaan aikaa ottaa sitä irti ja että sellaiset pikkuvammat kuten muutama murtunut sormi ei vaadi jälkihoitoa. Sitten se kertoi, että mä voin ottaa sen kipsin ihan hyvin itsekin pois ja palata asiaan jos sormet tuntuu epänormaaleilta. Hmm...mistä mä tiedän mikä on epänormaalia kipsauksen jälkeen. Mihin tarvitaan enää lääkistä, kun potilaat selkeästikin voivat hoitaa itse itseään...

Perjantai-iltana mä olin juuri lukemassa tenttiin (as if), kun mun vanha lukiokaveri soitti ihan täysin yllättäen. Me ei olla oikeestaan pidetty mitään yhteyttä lukion jälkeen paitsi satunnaisesti nähty juhlapyhinä baarissa. Se aloitti puhelun noin niin kuin kevyesti kysymällä, että seurustelenko mä. Sain juuri ja juuri vastattua etten todellakaan seukkaa kun se aloitti ihan hirvittävän vuodatuksen siitä, kuinka se on vieläkin sinkku. Mua alkoi pelottaa, että se puhelu oli jokin epätoivoinen pokausyritys joten mä paniikissa lupasin järjestää sille sokkotreffit yhden mun kaverin kanssa koska mä en todellakaan lämpeä siitä tyypistä itse yhtään.

Lauantaina olikin sitten yhdet bileet ja mun oli tarkoituksena vain käväistä siellä. Mulla oli hieman kipeä olo jo päivällä, mutta ajattelin että olin vaan ehkä saanut omista kokkauksistani pikku ruokamyrkytyksen enkä siis pitänyt tilannetta mitenkään huolestuttavana. No..toki sitten join muutaman (liian monta) drinksun bileissä ja sunnuntaina olo olikin sitten about kaks kertaa enemmän kipeä... Makasin suurin piirtein koko päivän kylppärin lattialla. Mun lojumisen keskeytti vaan hämärä puhelu, jonka soitti sellainen virolainen lakimies (kuullostaa todella hämärältä, mutta se on ihan tavallinen tyyppi...ja jopa aika söpö)joka ilmoitti olevansa Helsingissä ja tiedusteli ehtisinkö mä lähteä kahville. No en lähtenyt.

HMOVK:lla ja mulla on tällä hetkellä hieman normaalia viileämmät välit. Kaikki johtuu siitä, että silloin kun mulla oli käsi kipsissä, mun kattolampusta paloi se lamppu. Tai niin mä luulin. Koska en voinut itse yksikätisenä sitä vaihtaa, mä soitin välittömästi mun ihanalle ystävälle M:lle joka suostui tulemaan lampunvaihtoon. Sitten kun se yritti sitä värkätä, niin tuli ilmi, että kun HMOVK ruuvasi lamppua viimeksi kiinni, se oli hajottanut koko ruuvin eikä katosta tulevia sähköjohtoja voinut enää uudestaan yhdistää lamppuun (siis se lamppu ei ollutkaan palanut, vaan sähköjohto oli irronnut) ja koko lamppu piti repiä alas. Great! Eli nyt mä elän pimeässä luolassa niin kauan kunnes kehtaan taas mennä ahdistelemaan Stockan lamppuosaston tyyppiä ja ostamaan kaiken maailman uusia viritelmiä. Sitten kun mä kerroin HMOVK:lle tästä, niin se vaan totesi, että koko sen elämä on yksi väärin ruuvattu ruuvi. Paljon se mua kiinnostaa. Mua kiinnostaa vaan se, että se on hajottanut mun lampun... Jee, onpahan taas yksi syy enemmän olla sille ihan penseä.