Hassua :)

Kummallista:
http://www.blogilista.fi/info.php?id=10544
http://www.blogilista.fi/info.php?id=6621

Rakkaus

Mä oon tänään ollut kipeenä ja on ollut aikaa miettiä taas syntyjä syviä sohvalla maatessa. Tajusin tänään, etten mä oikeasti oo koskaan ikinä rakastanut ketään. Toki mä oon ehkä ollut muutamassa tilanteessa rakastunut, mutta en kuitenkaan niin kauaa, että voisin sanoa rakastaneeni. Aika jännä havainto.

Joskus mä oon ehkä kuvitellut rakastaneeni, mikä sekin on tosi hassua. Mutta ehkä se oikeasti on niin, että sitten kun se the one kävelee vastaan, niin sen jotenkin tuntee.

Huono muisti

Tajusin kaupan kassalla tänään, että enhän mä mitään J:tä voi ensi viikonloppuna nähdä. Meillä on tyttöjen kanssa sovittuna tyttöviikonloppua ja kuitenkin nähdään niiiiiiiin harvoin kun kaikki kolme asuu eri kaupungeissa etten todellakaan aio perua sitä. Kaverit on kuitenkin tärkeämpiä kuin joku poika, ainakin vielä tässä vaiheessa elämää.

Hitto, mä oon vajonnut alas. Mä äsken avasin jonkun pelitilin veikkaus.fi -sivuille vaan sen takia että voin lotota. Eli rahan tuloa ei voi enää estää. Ne 4,5 miljoonaa euroa suorastaan hinkuu mun pankkitilille missä niille on todella hyvin tilaa :).

Yhdeksäs pyörä

Olin eilen baarissa neljän pariskunnan kanssa. Jee. Mutta oli kyllä yllättävän kivaa. Mulla oli alussa hieman huonot fiilikset lähteä, mutta muutama (kymmenen) lasia viiniä kyllä kummasta nostattaa fiilistä :).

Me oltiin Kallessa jossa oli ihan kammottava perjantaiposse. Miksi oi miksi kaikki ne ällöt tunkee sinne perjantaisin? Siellä oli tasan 2 ihan kivan tyylistä miestä mutta eipä sinänsä oo ehkä tarvetta katsella ketään nyt kun mä oon kovaa vauhtia yksiavioistumassa (onkohan toi edes sana?)... Lisäksi mua hieman ottaa päähän se, ettei niillä ollut maailman parasta bilebiisiä, Beyoncen Irreplaceablea mutta viini oli kuitenkin sen verran halpaa (thanks to kiva baarimikko) että mulla oli kuitenkin ihan kivaa.

Mutta mä tajusin, että ilmeisesti me ollaan kuitenkin jo niiiiiiiiiiiiin aikuisia, että ihmiset on pariskuntia, joilla on asuntolainat ja hehkeät omat kodit ja mä oon aivan totaalisesti valovuosien päässä tosta.. :). Maybe someday..

Mä hoipuin kotiin jo joskus ennen kolmea ja olin paha ihminen. Mä otin lehtienjakokärrystä yhden lehden. Mutta hahaa, ihan oikein mulle, se ei ollutkaan Hesari vaan Höblä. Selkeestikin joku karmanlaki. Nyt oonkin sitten käyttänyt aamun opiskelemalla ruotsia...as if! :)

J määräsi, että mun tarttee pysyä tänään pyjamassa ja laiskotella etten lukis ihan joka päivä. Ihan hyvin oon totellut sitä. Kello on jo pitkälti iltapäivässä (mikähän lauserakenne toi on...) ja mä lojun edelleenkin pyjamassa ja haaveilen. Kohta pitää tosin ryhdistäytyä ja illalla mä pääsen leffaan kahden toooooooosi kuuman pojan kanssa ;).

Somewhere over the rainbow

Mulla ei oo mitään sanottavaa kun mun elämässä ei tapahdu enää mitään. Paitsi toissapäivänä mulla oli paita väärin päin koulussa ja meni muutama tunti ennen kuin huomasin asian. Miks kukaan ei voinut sanoa..?? Ja eilen unohtui avaimet kotiin, mutta onneks meidän talonmies oli ihan yhtä ritarillinenkin kuin ennenkin.

Tänään mä opin, että kirjastossa käy myös rumia ja pahalta haisevia poikia. Mun piti vaihtaa lukupaikkaa, kun sillä örsöllä oli niin pahan tuoksuista miesten hajuvettä. Mutta mä opin myös itsestäni jotain. Mun on aina aivan PAKKO flirttailla kaikkien mun miespuolisten tuttujen kanssa (ja joskus jopa kavereidenkin). Aivan sairaan rasittavaa, oon selkeestikin jollain tavalla sairas ihminen :).

Tänään PITÄIS lähtee baariin, mutta mua ei huvita tasan yhtään. Mä en jaksa alkaa meikkailla ja laittaa tukkaa. Ois vaan kivaa lojua pyjamassa sohvalla ja kattoo mitä mun nykyisille parhaille ystäville Adamille, Rachelille, Petelle, Jennylle, Karenille ja Davidille kuuluu.

Jumalainen poika (joka ei siis oo sama kuin J) on tajunnut miten naisia hemmotellaan. Mä sain siltä tänään ihqun yllärin :). It made my day. J-juttu on aivan ennallaan. Mitään ei oo tapahtunut suuntaan tai toiseen paitsi, että eilen illalla se oli ihan superihana kun me soitettiin meidän jokailtainen hyvän yön puhelu (jotka tuppaa aina kestämään piiiiiiiiiitkälle aamuyöhön saakka). Mä meen sinne ens viikonloppuna. Jee.

Ajattelin ottaa pienet kauneusunet ennen kuin joudun tonne pakkaseen.

Lauantai-illan huumaa

Kello on kymmenen ja tänään on lauantai ja mä istun pyjama päällä kotona ja kuuntelen hyviä biisejä (kiitos jumalaisen pojan), poltan ikkunasta tupakkaa ja aion kohta katsoa yhden jakson Rimakauhua ja rakkautta -sarjaa. Voisi kuvitella, että mä olen aivan raivopäisenä täällä kotona, mutta mulla on itse asiassa tosi hyvä mieli. Pitkästä aikaa.

Oon leikkinyt tossa aikaisemmin kotiäitiä ja tehnyt tomaattikeittoa ja muffinsseja. Molemmat kokeilut epäonnistuivat tavalla tai toisella. Ensi kerralla kun mä päätän leipoa rasvattomia ja sokerittomia muffinsseja, viekää mut hoitoon... Noita ei voi sanoa hyviksi edes hyvällä tahdollakaan. Tomaattikeitto on ihan syötävää, mutta parempaakin on kyllä maistettu..

Mun kokkaustaidot on sinänsä muutenkin aika huonot, kyllä mä jotain osaan tehdä mutta useimmiten kaikki menee pieleen enkä oikein enää jaksa edes yrittää. Kun mä kerroin J:lle että aion tehdä muffinsseja, se melkein perui poikien viikonlopun ja tuli tänne, koska se ei uskonut että mä leipoisin jos kaikki olisi kunnossa. :) Kai munkin tarttee treenata tulevia lapsia varten ettei ne ihan nälkään kuole...

Oon lukenut pariin otteeseen muuten erästä uutta blogia jota kirjoittaa joku poliisisetä. Ihan uskomattomia tarinoita ja mä oon niiiiiiiiiiiiiin koukussa niihin juttuihin. Osaltaan tähän innostukseen saattaa vaikuttaa toki myös se, että useimpien muiden naisten tavoin mäkin lämpeän ajatuksesta uniformupukeisesta poliisista (myös palomiehet käy..). Mä olin jättänyt poliisille pari kommenttia sen blogiin ja yllättäen mä sain siltä sähköpostia. Uuh. Ei yhtään huonompi ilta.. :)

Ai niin. Poliisin löytää osoitteesta www.pahapoliisi.blogspot.com

Masentaa ja ahdistaa...kai

Mua ei taas tänään huvita mikään. Istun kotona pyjama päällä tuijottelemassa ikkunasta ulos ja ajattelemassa synkkiä. Ja mikään ei kuitenkaan oo edes huonosti. Mä en tajua miksi mun pitää aina vaipua synkkiin ajatuksiin heti, jos elämä ei just sillä hetkellä satu olemaan tosi kivaa ja hurjaa. Mun pitäisi opetella elämään sellaista tavallista arkipäiväistä elämää.

Mä oon miettinyt, että pelkäänkö mä niin paljon itseäni, etten osaa olla hetkeäkään yksin. Mua alkaa välittömästi ahdistaa jos ei oo seuraa ja jos joku ei viihdytä mua koko aikaa. Ehkä uudenvuoden lupauksiin olisi pitänyt listata se, että mä opettelen olemaan yksin.

Sekopäistä pohdiskelua

Mua melkein alkoi tänään itkettää kirjastossa HMOVK:n käytös. Se ei viitsinyt edes moikata mua, vaan yritti olla niin kuin ei huomaisikaan. Me törmättiin kuitenkin sitten myöhemmin jolloin se pyysi mua kahville sen takia, että se tahtoo sen parit leffat takaisin. En taida mennä.

Mä olin vähän rikki, koska se oli jotenkin niin kylmä. Mietin vaan, että olinko mä sille kuitenkin niin yhdentekevä, ettei sitä oikeasti enää edes kiinnosta tietää mitä mulle kuuluu. Onneks mun kaveri M oli myöskin kirjastossa joka sitten muistutti mua siitä, että nykyään on olemassa J ja siihen verrattuna HMOVK on aivan paska ja mun pitäisi olla onnellinen siitä, että mä oon päässyt siitä yli ja eroon. Niinhän mä olenkin, ainakin suurimman osan ajasta. Mutta toi sen kahvikutsu vaan taas kertoo mun mielestä jotain sen kieroutuneesta luonteesta. Se pitää mua narussa ja heti kun mä olen vähän pääsemmässä etäämmälle, se nykäisee mut takaisin lähemmäksi. Hyvä juttu tässä on se, että nykyään mä jopa tajuan tän asian ihan itse.

Mä oon ollut ehkä hieman surullinen viime päivinä. Tai hmm, surullinen on väärä sana, mutta ehkä hieman alakuloinen ilman mitään syytä. Mua jotenkin pelottaa yksinäisyys ja jotenkin tuntuu, että tosi monet mun kaverit ovat autuaasti unohtaneet miltä tuntuu viettää suurin osa ajasta yksin. Sen takia mä ehkä viihdynkin lukusalissa niin hyvin kun siellä on kuitenkin ihmisiä ympärillä. Mua ahdistaa jo valmiiksi tuleva viikonloppu kun ei oo kuitenkaan mitään muuta ohjelmaa kuin lukemista. Mutta toisaalta, ehkä munkin pitää oppia ettei elämä voi olla ainaista juhlaa... Tai ehkä mä saan J:n muuttamaan Stadiin huomenna viikonlopuksi ;).

Mua harmittaa, koska mä olen tainnut johtaa itseäni harhaan erään toisen (ja jopa kolmannenkin) ihmisen suhteen. Ja siinä sivussa tietenkin myös sitä toistakin osapuolta. Taidan olla aika tyypillinen kaksonen sen suhteen, että mä olen aivan kammottava tuuliviiri enkä osaa koskaan päättää tarpeeksi ajoissa mitä (tai kenet) mä tahdon. Voin jo arvata, että tässä kaikessa "pelailussa" (minkä mä päätin siis lopettaa) käy niin, että se kuka loppupeleissä jää yksin, oon mä. Oikea elämä ja monimutkaiset ihmissuhdekuviot eroaa aika lailla kivojen hömppäleffojen ihmissuhdekuvioista. Niissähän kaikki on ruusuista, välillä vuodatetaan pari kyyneltä, mutta homma päättyy kuitenkin joihinkin satuhäihin ja loppupeleissä kaikki on onnellisia. Mä selkeästikin tarvitsisin sinkkunaisen käsikirjan elämää varten. Sitä Viivin kirjoittamaa roskaa ei lasketa koska siinä ainoa kokeiltava vinkki on vodkaredbull ja se, kuinka voi itse tehdä bikinivahauksen. Tai ehkä joku Hollywood-käsikirjoittaja voisi alkaa kirjoittaa mun elämää...

Kaipa nää kaikki kuviot vaan todistaa sitä, että mä olen yhden askeleen lähempänä aikuisuutta.

Lukusalielämää

Mä mokasin tän päiväisen tentin aivan täysin. Kukaan muu ei voi mokailla sillä tavalla mitä mä onnistuin tekemään. Mun eka ajatus oli tietysti ranteiden vetäminen auki, mutta kun istuin ja ihmettelin ja tsiigailin tenttikysymyksiä, vastoin kaikkia tapojani mä päätin kuitenkin yrittää vastata. Saas nähdä miten käy...

Muutenkin oon kummallisen hyvällä tuulella. Kirjastossa istuessani mä mietin miten kivaa olis jos sais halauksen. Pari tuntia siitä, mä säpsähdin siihen, kun joku oli kiertänyt kädet mun ympärille (mä luen korvatulpissa enkä muutenkaan huomaa mitään...). Ihan huippua. Mun eräs kaveri on ihana kun se jotenkin aina aavistaa milloin ihmiset tarvitsee halauksen. Tai sitten se on vaan niin puutteessa, että sen pitää yrittää kaikkea ja toi on sen tapa kokeilla josko irtoaisi.. ;).

Näin tänään myös HMOVK:n. Mulla ei ollut sille enää mitään sanottavaa eikä se enää ollut millään tavalla kuuma. Se oli jotenkin niin pariutunut ja liian aikuinen. Se sanoi koko ajan "me" kun se olisi pitänyt sanoa "mä". Elämäni helpoin uuden vuoden lupaus. I am sooooooooo over him.

Kirjastossa hengaileminen (mun tapauksessa ei oikein voi puhua lukemisesta...) on huippua. Perjantainakin se mesta oli kuin paras baari. Kuumia miehiä minne tahansa katsoikin. Mä tykkään aika paljon opiskelusta ;). Ja onhan se myös hauskaa...tänään oli vuorossa hysteerinen kikatus Idols-kokelaan alastonkuville.. I know. Me ollaan tosi alhaisia.

Grrrr!

Siis pitääkö mun tietokone ja blogger mua pilkkanaan? Miks toi viimeisin kirjoitus tuli tohon kahdesti? Mä en enää tajua enkä jaksa tietokoneita.

Turkoosit sukat

Mä tajusin tänään, että mä olen ihan muuttunut tyttö. Tai ainakin omasta mielestäni mä olen ihan erilainen niin sisäisesti kuin ulkoisestikin nyt kun en enää käy töissä. Töissä musta tuli jotenkin semmonen toimistotyttö joka pukeutui toimistohameeseen ja korkokenkiin ja jotenkin musta tuntui, että oisin ollut paljon vanhempi kuin oikeasti olen.

Nykyään mä käytän ainoastaan farkkuja ja tennareita ja muutenkin mun tyyli on muuttunut hieman rokimmaksi :). Mulla on pääkallotennaritkin ;). Mä aloin pohtia tätä tänään aamulla kun laitoin jalkaani superpirteät turkoosit sukat. Ennen mä käytin ja vain ja ainoastaan mustia sukkia tai sitten sellaisia ihonvärisiä juttuja. Yök.

Tylsästä eilisestä illasta tulikin loppujen lopuksi tosi kiva. Mun suunnitelmissa oli katsoa kaksi leffaa ja juoda muutama lasi punkkua omassa hyvässä seurassani. Mä päädyin jossain vaiheessa iltaa bisselle mun entisen poikakaverin kanssa ja sen jälkeen vielä teekkari tuli kylään. Ja sain jopa katsottua toisen niistä leffoista :).

Tänään mä olen tuhlaillut rahaa kaikkiin uusiin kivoihin vaatteisiin ja höpöhöpöjuttuihin ja illalla pääsen tyttöjen kanssa parille drinksulle. Jee. Toivottavasti kaupungilla näkyy kuumia rokkaripoikia ;).

Ai niin, J on muuttanut sen pahoja tapoja. Mä sain eilen yöllä maailman söpöimmän viestin joka taas vaan todisti sen miten helmi tyyppi se on.

Turkoosit sukat

Mä tajusin tänään, että mä olen ihan muuttunut tyttö. Tai ainakin omasta mielestäni mä olen ihan erilainen niin sisäisesti kuin ulkoisestikin nyt kun en enää käy töissä. Töissä musta tuli jotenkin semmonen toimistotyttö joka pukeutui toimistohameeseen ja korkokenkiin ja jotenkin musta tuntui, että oisin ollut paljon vanhempi kuin oikeasti olen.

Nykyään mä käytän ainoastaan farkkuja ja tennareita ja muutenkin mun tyyli on muuttunut hieman rokimmaksi :). Mulla on pääkallotennaritkin ;). Mä aloin pohtia tätä tänään aamulla kun laitoin jalkaani superpirteät turkoosit sukat. Ennen mä käytin ja vain ja ainoastaan mustia sukkia tai sitten sellaisia ihonvärisiä juttuja. Yök.

Tylsästä eilisestä illasta tulikin loppujen lopuksi tosi kiva. Mun suunnitelmissa oli katsoa kaksi leffaa ja juoda muutama lasi punkkua omassa hyvässä seurassani. Mä päädyin jossain vaiheessa iltaa bisselle mun entisen poikakaverin kanssa ja sen jälkeen vielä teekkari tuli kylään. Ja sain jopa katsottua toisen niistä leffoista :).

Tänään mä olen tuhlaillut rahaa kaikkiin uusiin kivoihin vaatteisiin ja höpöhöpöjuttuihin ja illalla pääsen tyttöjen kanssa parille drinksulle. Jee. Toivottavasti kaupungilla näkyy kuumia rokkaripoikia ;).

Ai niin, J on muuttanut sen pahoja tapoja. Mä sain eilen yöllä maailman söpöimmän viestin joka taas vaan todisti sen miten helmi tyyppi se on.

Mikä kumma

Mä en tajua miks tää fontti näyttää aina silloin tällöin erilaiselta vaikka käytän aina samaa fonttia ja aina samaa kokoa..

Vituttaa.

Hieman huono päivä..

Arvoisa yläkerran naapuri

Olen kuunnellut televisiostanne aiheutuvaa meteliä puolisen vuotta. Fiksuna opiskelijana olen tullut siihen tulokseen, että televisionne volumenappula on mitä todennäköisemmin rikki, sillä televisionne ei hiljene edes siitä, kun hakkaan harjanvarrella kattoon. Myöskään ovikellonne soittaminen klo 01.30 ei saa televisiotanne hiljenemään lainkaan. Todennäköisesti sama vika on myös stereoissanne, sillä ah niin monena yönä olen herännyt reippaaseen humppaan keskellä yötä.

Koska haluan auttaa teitä tässä ongelmassanne, olen soittanut muutamalle rokkitähtiystävälleni jotka tulevat mieluusti auttamaan teitä television ja stereoiden heittämisessä ulos ikkunasta. Olettehan kotona tänään klo 23.00?


ystävällisin terveisin,

tätä menoa kovaa vauhtia keski-ikäistymässä oleva alakerran naapurinne

J

Mä en oikeasti tajua miten vaikeeta voi olla nousta ylös sängystä ihmisten aikaan. Tänään mä vääntäydyin ylös puoli kahdeltatoista ja kun nyt istun tässä koneella ja juon muutaman kupin kahvia ja tuijottelen ulos, niin johan kello alkaakin olla taas sen verran, että on aika tehdä muita asioita eikä lukemiseen jää aikaa. (Tulipas pitkä lause..) Oon jotenkin niin vielä lomarytmissä. Mun aamu-unisuutta ei suinkaan vähennä se, että oon taas puinut ihmissuhteita J:n kanssa öiseen aikaan.

Joskus silloin ennen joulua mä olin täysin varma, että siitä jutusta ei ikinä tuu mitään sen takia, että mua ahdistaa ne muutamat jutut. Mutta nyt se on kuin toinen ihminen. Se on päättänyt muuttaa itsessään niitä asioita mitkä mua häiritsee.Miettikää! Joku on valmis muuttamaan itseään vain sen takia, että ne jutut häiritsee mua... Aika suloista! Ja toisaalta, mikä mä oon ketään tuomitsemaan. Oon aivan satavarma, että jotkut mun tavat saa toisen ihmisen hulluuden partaalle.

J on kuitenkin tällä hetkellä ainoa ihminen joka ymmärtää mun höpöhöpöjuttuja aivan täysin. Se hyväksyy mun erään todella miesmäisen paheen ja sitä naurattaa kun mä oon niin innoissani jostain sporttileffoista ja kattoo niitä etukäteen, että se voi sitten suositella mulle niitä. Aivan uskomatonta! Lisäksi me tykätään samanlaisista kengistä. Ehkä mua pelottaakin se, että se on niin samanlainen kuin mä. Me ollaan molemmat jonkinlaisia haavemaailmassa eläviä taivaanrannanmaalareita. Ehkä mä pelkään sitä, että kuka oikeasti jaksaisi huolehtia kaikista arkisista jutuista sitten kun me asutaan yhdessä ja meillä on 4 lasta ;).

Ehkä mulla oikeasti on jonkin sortin sitoutumiskammo tai jotain kun mä jaksan koko ajan keksiä tekosyitä sille, miksi mun ei kannattaisi seurustella. Pitäisköhän muuttaa ajatustapaa ja alkaakin miettiä niitä juttuja miksi kannattaisi seurustella. Totuuden nimissä, ei mun sinkkuelämä aivan niin hohdokasta oo, että tän takia kannattaisi pitäytyä sinkkuna.

Mä vihaan muuten itsessäni sitä piirrettä, että mä vatvon ja pohdiskelen aivan kaikkia asiota. Onko pakko ajatella elävänsä kun voisi vain yksinkertaisesti elää...

Eikä yksin asuminenkaan oo mitenkään superkivaa. Yritin eilen pestä pyykkiä ja se tyhmäpää pyykkikone ei suostunut käynnistymään. Mua oikeasti alkoi melkein itkettää kun tuli just sellainen fiilis etten osaa tehdä yhtään mitään. Loppujen lopuksi selvisi, että se kone oli vaan huomattavasti fiksumpi kuin mä. Se ei suostunut käynnistymään ennen kuin olin sulkenut sen kannen. Great.

Kotona taas

Loma on nyt virallisesti ohi. Tosin enhän mä mennyt siihen tenttiin joka olisi ollut tänään. Olin lukenut noin 10 sivua enkä päässyt sängystä ylös ennen puolta kahtatoista, joten se siitä. Ainahan niitä uusiakin kierroksia tulee... ;)

Aika outoa olla yksin omassa kodissa. Kukaan ei ollut keittänyt aamukahviakaan valmiiksi. Ei ihan pelaa tää palvelu täällä samalla tavalla kuin lapsuudenkodissa. Itsekään en voi kahvia keittää, koska sitä ei ole. Mutta kaukaa viisaana ihmisenä olin jemmannut jääkaappiin yhden pullon cokista ennen lomalle lähtöä joten huonomminkin voisi mennä.

Mä tykästyin pikkukaupunkielämään taas ihan hirmusti. Ihmiset on siellä jotenkin niin normaaleja ja hyvällä tavalla tavallisia. Mietin, että jos olisin jäänyt sinne, niin olisikohan mullakin jo avioliitto, omakotitalo, muutama lapsi ja oma parturikampaamo. Ehkä nyt hieman liian myöhäistä alkaa sitä selvittää.

Olin lauantaina mun pikkuveljen ja sen kavereiden kanssa ulkona. Ilmeisesti nuoruus tarttuu, koska multa kysyttiin henkkarit k-18 teinihelvettibaariin. Olisin halunnut kosia sitä pokea, koska tollasta ihmettähän ei tapahdu ihan hirvittävän usein. Ehkä sen kannattais harkita silmälaseja.. :). Teinihelvetissä oli teinihelvettiä, mutta pirun söpöjä poikia ja järjettömän halpaa viinaa. Mutta siinä vaiheessa kun semmoinen vuonna 1987 syntynyt raitapaitainen poika alkoi näyttää musta todella kuumalta, mä päätin, että on aika lähteä kotiin. Johonkin se ikäraja on vedettävä ;).

Helsingissä järjestetään Eyes Wide Shut -bileet helmikuussa. Vaikuttaa ihan superhienoilta kemuilta. Tsekatkaa vaikka itse : www.idolatro.us

Uneton yö

Nukkumatti jätti mun sängyn väliin viime yönä. Kieriskelin sängyssä ja pohdin syntyjä syviä ja aloin jo vaipua synkkyyteen kellon tullessa puoli neljä. Sitten mun puhelin piippasi eikä unettomuutta tarvinnut enää kärsiä yksin. Ihan uskomatonta :).

Mä tekstailin J:n kanssa yön pimeinä tunteina muutaman hetken ja tuli tosi hieno fiilis. Kukaan muu ei kyllä tajua mun juttuja niin kuin se. Ja se jopa nauraa mun superhuonoille vitseille! Mutta sitten taas aloin miettiä sitä, miksi se ei olisi se oikea. Mä oon edelleenkin niin kiinni siinä ihmisessä. Oon täysin tunneihminen ja tää on ehkä mun elämän ensimmäinen päätös jonka oon tehnyt järjellä enkä tunteilla ja nyt mietin, että pakkoko tästä oli aloittaa. Mutta kaipa mä jotenkin alitajuisesti tiedän, mikä on loppupeleissä oikea ratkaisu. Ehkä tää aikuisuus on tätä.

Tajusin muuten, että mä elän nyt lomalla ihan kuin jossain mielikuvitusmaailmassa. Kaikki jutut mitä tapahtuu on pelkästään kivoja, voi hengailla koko päivä pyjamassa ja katsoa telkkarista jalkapalloa ja kivoja leffoja eikä tarttee stressata oikeastaan yhtään mistään. Mietin jopa, että pitäiskö jättää maanantain tentti väliin ja olla palaamatta omaan kotiin ja oikeaan elämään vielä vähään aikaan!

Paluu arkeen

Tai ainakin melkein. Olin kovaan ääneen julistanut kotona herääväni tänään ajoissa lukemaan. No okei, onhan 12 periaatteessa ihan suhteellisen ajoissa, mutta kun lukuaika meni aika pitkälti sudokuja täyttäessä ja lehtiä lukiessa. Toisaalta, eihän Roomaakaan päivässä rakennettu joten ehkä mä odotan vähän liikoja jos luulen, että loman unirytmi kääntyy yhdessä yössä.

Mä oon hengaillut koko joululoman mun pikkuveljen ja sen kavereiden kanssa ja ilmeisesti nuoruus on tarttuvaa. Lääkäri oli merkannut reseptiin mun syntymävuodeksi 1991 sen oikean sijaan. Täähän ei tietenkään oo mikään kirjoitusvirhe, sen mielestä mä vaan oon ollut NIIN nuorekas ja hehkeä, että se on ajatellut, että 1981 ei voi olla oikein ;). Mielikuvitusmaailmassa on hyvä elää.

Musta on muuten huippua, että J lähettelee mulle telkkarivinkkejä, edelleenkin. Aika helmi tyyppi :). Näin muuten HMOVK:sta unta viime yönä. Unessa mä juoksin sitä pakoon, joten mun omien tulkintojen mukaan ton on pakko tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että mä olen valmis päästämään siitä irti.

Koska päivä ei oo mikään oikea päivä ilman ongelmia, oon kehittänyt tällekin päivälle ongelman. En osaa päättää milloin lähtisin takaisin omaan kotiin. Täällä olis lauantaina kiva korismatsi ja teinibaarin hautajaiset (jossa toivottavasti olis paljon HALPAA tai jopa ilmaista viinaa). Helsingissä taas olis jo perjantaina bileet ja lauantaina toiset bileet. En osaa päättää miten mä tahdon viettää viikonloppua. Oikea ratkaisu tähän ongelmaan olis se, että istuisin jossain kirjastossa lukeamssa maanantain tenttiin.

Ai niin. Vielä lisäys lupauksiin. Mä aion olla vähemmän ilkeä, sarkastinen ja ironinen tästä lähtien. ;)

Minä lupaan

Hmm. Mä ajattelin tänä vuonna tehdä muutamia lupauksia uuden vuoden kunniaksi.

1) Vähennän alkoholin käyttöä. Tai jos en vähennä, niin juon ainoastaan laadukkaita juomia.
2)Lopetan kaikki muutkin paheet.
3)Sen sijaan, että tuhlaisin rahaa ostelemalla kaikkia naistenlehtiä viikottain, ryhdyn tilaajaksi ja säästän rahaa.
4)Ostan uusia kenkiä vain, jos oikeasti tarvitsen niitä. Sama pätee käsilaukkuihin.
5)En käy baarissa neljänä iltana viikossa vaan kehitän muita harrastuksia.
6)Lopetan pleijaamisen ihmissuhteilla.
7)En enää haikaile HMOVK:n perään.
8)En soittele kännipuheluita.

Mennyt vuosi oli kyllä kaikin puolin ihan huippu. Ei haittaa, vaikka kaikki muut ovatkin menneet naimisiin, saaneet lapsia ja ottaneet asuntolainaa. Mä tykkään mun elämästä just tällaisena.

Onnea vuodelle 2007!