Gilmore Girls

Jeejee, että sarjaa uusitaan, mutta kuka "neropatti" on keksinyt tän lähetysajan... Sarja tulee hieman kymmenen jälkeen aamulla ja kestää yhteentoista. Ja en tietenkään voi jättää sitä katsomatta, eikä oo videoita millä voisi nauhoittaa niin istun sitten aamupäivän television edessä seuraamassa Roryn ja Lorelein elämän kummallisia käänteitä ja tapahtumia ja pääsen aloittamaan työpäivän vasta puoli kahdentoista kieppeillä... Thanks Yle :)

Kaunis = Älykäs ?

Dear Diary,

Nyt tulee taas tekstiä "nettideittailun" ihmeellisestä maailmasta. OMG! Mä tiedän miksi mä olen sinkku. Suomi24.fi:n chatissä joku hurmaava herrasmies hakee seuraa nimimerkillä "Hurmuri tahtomattaan". Kyseinen tyyppi jankuttaa kauan etsivänsä älykästä seuraa älykköneitosista ja kiukkuilee koko chatroomille siitä, ettei paikalla ole yhtään älykästä naispuoleista ihmistä. Harmi vaan, että kyseisellä pojalla on ilmeisesti virheellinen painos sanakirjasta, sillä tämän herrasmiehen sanakirjassa älykkyys tarkoittaa kauneutta. Ja nimenomaan ulkoista kauneutta. Siis sellaista, jossa Barbie on Mensan kunniajäsen :).

"Mut eikö täältä tosiaan löydy jutulle naista josta olis älyllistä haastetta? 80hlöö sisäs eikä yhtään älykkö naista"
Sen jälkeen joku ihana neito vihdoin ja viimein vastaa kyseiselle älykkäälle herrasmiehelle :
"Tai sitten täällä ei vaan ole tarpeeksi älykästä seuraa älykkäille naisille."
Jonka jälkeen herrasmiehen on vielä pakko varmistaa :
"Ja sää oot vais sit fiksu?"

Mä en tiedä mitä seuraavaksi keskusteltiin, mutta jossain vaiheessa herrasmies totesi seuraavaa :
"ehkä toi sun nimimerkkis ei herättäny niin suuria intohimon tunteita et oisin jaksanu alkaa olemaan liian mukava?"

Siis mitä vittua? Kyseisen naishenkilön nimimerkki oli ihan tavallinen, tavallista ihmistä kuvaavaa, mutta josta saattoi ymmärtää, että hänen ulkoisilla avuillaan ei ehkä voitettaisi Miss Universum -kisoja. Mun teki mieli rähjätä tolle ällöttävälle sialle jonka mielestä vaan kauniit ihmiset voi olla älyllisiä haasteita, mutta mä päätin, etten pilaa mun iltaa puhumalla idiootille. Tonnista vetoa, että kyseinen tyyppi ei missään nimessä oo millään tavoin akateeminen tai muutenkaan fiksu. Mun mielestä fiksuuteen sisältyy myös tunneälykkyys ja se, että osaa käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla. Mä olen lähinnä sitä mieltä, että tämä Herra Hurmuri on lähinnä henkisesti tasoa Örsö.

Mutta aloin sitten miettiä asiaa omalta kannaltani. Mäkinhän etsin kuitenkin vain akateemista seuraa. Miksi? Koska mä olen itse liiankin ajatteleva (mä ennemminkin siis ajattelen eläväni kuin elän) ja sen takia mä tarvitsen jonkun toisen ajattelijan seurakseni. Mutta mä en ainakaan etsi sitä mun omaa akateemista älykköä mistään Kenien joukosta, vaan ihan tavallisista ihmisistä, jotka on valmiita hyväksymään mut sellaisena kuin mä olen, kaikkine vikoineni ja puutteineni.

:)Hyvää yötä!

Unohtui..

Unohdin sanoa, että mulla on maailman ihanin työkaveri. Se oli matkoilla aika pitkään Jenkkilässä ja toi mulle mun lemppari hammastahnaa. Cinnamon Twistiä. Niin helmeä :). Oon pessyt tänään hampaat ehkä 12 kertaa vaan sen takia, että se hammastahna on ihanaa. Kiitos A! Oot helmi!

I am sailing

Tota biisiä mä kuuntelin koko viime yön, thanks to joku mukava naapuri. Ei siinä mitään, kiva biisi, mutta töissä hieman väsytti aamun ekassa neuvottelussa. Onneks oli tarjolla kahvia ja virkistävää hyvää päivää juomaa :).

Siivoilin kotona vähän kirjalaatikoita äsken ja löysin maailman ihanimman jutun. Rakkauskirjeen! Sen on kirjoittanut sellainen amerikkalainen David mun lähtiessä takaisin kotiin vaihtarivuoden jälkeen. Mä en oo pitänyt siihen mitään yhteyttä sitten vuoden 1999 ja kyllä hieman harmittaa. Mutta toivottavasti se tietää, missä ikinä onkaan, että sen kirjoittama kirje saa mut edelleenkin todella hyvälle tuulelle ja mä tunnen itseni rakastetuksi. Kiitos David, lovely to see you passing my way... Noi sanat oli jostain sen lempibiisistä, joka oli myös siinä kirjessä.

Juttelin äsken Teekkarin kanssa eikä tuntunut miltään. Mulla on taas tänään sellainen fiilis, että kaikki asiat selviää tavalla tai toisella, joskus. Joko mä jään yksin tai sitten en, mutta kyllä mä tiedän, että mä oon onnellinen joka tapauksessa.

Tänään tuli taas muuten todistetuksi, että naisen paras ystävä on timanttien jälkeen oma, trendikäs homoystävä. Mun oma trendikäs homoystävä antoi mulle eilen pukeutumisvinkkejä tän aamuista neuvottelua varten ja kyllä toimi. Lisäks mun asuvalinta toimi koko päivä ja mun työkaveri ilmoitti mulle, että mulla on seksikkäät kengät ;). Ou jeah.

I am sailing.

Eritasoiset tissit

Mä kattelin just eilen illalla otettuja kuvia ja huomasin, että mun tissit on ihan tasan eritasolla. Oikea tissi on huomattavasti alempana kuin vasen. Kiva, että jo näin 25 vuoden jälkeen luonto alkaa muistuttaa siitä, että mä en ole ikuisesti nuori. Crap. Pitää ostaa varmaan jotkut extrasuperhyperpushupit oikeeseen tissiin..

Tää on ollut erilainen, mutta kiva synttäripäivä :). Kiitos kaikki ystävät kun olette olemassa!

Synttärityttö

Hmm. Musta tulee tänään "vanha". Neljännesvuosisata. Ja mä juhlin yksin. No okei, me oltiin eilen kavereiden kanssa juhlimassa ja oli tietty todella kivaa ja mä sain ihania lahjoja. Mm. belgialaista suklaata ja sitten sellaisen korun viinipullolle. Eli nyt mun viinipullotkin on yhtä hehkeitä kun mä.

Mutta tänään mä oon sitten ihan alone. Aika penseetä. Olis kivaa, jos ois joku poikaystävä, joka järjestäisi mulle jonkun kivan synttäriyllätyksen. Mut eipä oo. Höh.

Koodinimet

Pohdiskelin tossa äsken taas kaikkea turhaa ja mä muistin "mun" teorian koodinimistä. Siis tiedättehän kun kaikille säädöille on aina koodinimet, esim. Herra Me Ollaan Vaan Kavereita ja Teekkari ? ;) No, muistelkaa nyt Sinkkuelämää miten Big oli aina vaan Big ennen kuin Carrie oli valmis rakastumaan siihen, jolloin sen nimi muuttui heti Johniksi. Mä oon siis sitä mieltä, että säädöstä tulee oikea suhde siinä vaiheessa kun koodinimi jää pois käytöstä ja säädöstä käytetään oikeeta nimeä. I know I know. Kukaan ei oo mun kanssa tästä samaa mieltä. Oon kinastellut mun kavereiden kanssa tästä asiasta ja näyttää pahasti siltä, että mä jään mun teorian kanssa alakynteen. :)

Toinen asia mitä mä pohdin on Internet. Ja mun pää meni melkein sekaisin. Siis mä en tajua, että missä tää blogi oikeesti sijaitsee! Ihan friikkiä... Siis periaatteessa mä ymmärrän, mutta periaatteessa en todellakaan ymmärrä.

Mun miessuhteet on muuten siinä vaiheessa missä mä aina ennen oon ruvennut haikailemaan Evil American Boyn perään. Mutta jostain syystä en nyt. Omituista. Ehkä mä oon tajunnut vihdoin ja viimein sen, että mä ja se ollaan valovuosien päässä toisistamme.

:)

Tyylikkyyden huipentuma

Olen mä :) Kävin äsken kaupassa pyjamahousuissa, mustassa poolossa, mun todella söpöissä kultaisissa kengissä ja tottakai isot aurinkolasit päässä. Ennen kuin mä asuin Helsingissä, kuvittelin, että kaikki helsinkiläiset on todella tyylikkäitä ja aina laitettuja, mutta hähäää...ei ne kaikki olekaan. Mä en ainakaan oo. :)

Mä olin eilen mun kaverin kanssa katsomassa Lordia. Mä en tosin nähnyt Lordia (en edes niistä skriineistä kun oltiin jossain Mantan kohdilla chillailemassa) enkä kuullut mitään kiitos kahden helikopterin joiden tarkoituksena oli ilmeisesti estää ihmisiä kuulemasta sitä esitystä. Höh. Mutta tänään kaikkialla väitettiin, että siellä tuli karaoken maailman ennätys... As if. Voisiko joku nyt kysyä Robbie W:n mielipidettä siitä missä se karaoken maailman ennätys tuli...

Ilta jatkui mun kaverin (ei sen äskeisen vaan yhden toisen) kanssa Kalleen. Ihan kummallista porukkaa. Herra Me Ollaan Vaan Kavereita oli siellä mut ei me hirveästi kyllä ehditty jutella koska se lähti niin aikaisin kotiin. Mä olin juonut ehkä neljä siideriä ja olin jostain syystä ihan hirvittävässä humalassa (en ollut kyllä muistanut syödä eilen). Jossain vaiheessa tuli yllättäen paha olo ja sitten lähdin kävelemään kotiin jo joskus kahden kieppeillä. Mä en tajua miksi mä aina meen Mäkkäriin humalassa. Taas tuli sitten heiteltyä hampurilainen ja ranskalaiset pitkin Punavuorta. Höh. Aamulla mä sitten tajusin maksaneeni 7 euroa kahdesta mehupurkista. Mun pitäisi lopettaa Mäkkärissä käynti kun mä en selkeästikään tykkää siitä. Olin tietty myös soittanut Herra Me Ollaan Kavereita -pojalle ja tivannut sitlä puhelimessa miksi se ei enää tykkää musta. Argh. Luurijuoppus on kyllä niin paha juttu. Aina.

Tänään onkin sitten mun ja kahden mun kaverin Birthday Dinner, josta toivottavasti päädytään johonkin baariin. Taas. :)

Tyhjä pää

Tapasin eilen sellaisen mua muutaman vuoden vanhemman pojan, joka oli ihan todella kivan oloinen tyyppi. Tottakai mä menin sen luokse yöksi, mutta uskokaa tai älkää, mä pihtasin. Tyypillä on jo ennestään yksi avioton lapsi eikä sillä ollut kondomeja, joten mun mielestä noi kaikki laskettuna yhteen tuotti aika huonon lopputuloksen. Luulis nykyajan ihmisten ymmärtävän, että kukaan itsestään huolehtiva ihminen ei harrasta mitään yhden yön keikkoja ilman suojaa, mutta tää tyyppi yritti ja yritti. Pahinta koko jutussa oli se, että mä en päässyt sen kämpästä ulos herättämättä sitä. Portti oli lukossa ja sen avaamiseen tarvittiin avain, joten mä en voinut tehdä niin kuin mä yleensä teen : odotan, että coyote ugly nukahtaa, kerään vaatteet ja häivyn tosi nopeeta.

No joo, meillä oli ihan kivaa, mutta tää on kyllä niin tuhoon tuomittu juttu muutenkin. Musta ei ikinä tuu kenenkään äitipuolta. Mä en tajua mikä siinä mättää, mutta se ei varmastikaan luonnistuisi multa. Mä olin joskus aikaisemmin ihastunut yhteen mieheen, jolla oli lapsia ja me puhuttiin asiasta mun kavereiden kanssa. Ne nauroi mulle päin naamaa kuvitellessaan mut äitipuolena. Ei se siinä oo että musta tulis wicked stepmom, mutta enhänhän mä mitään osaisi niiden lasten kanssa tehdä.. Sen takia mun pitää hankkia ihan omia lapsia, että mä ehdin kypsyä ajatukseen, että mun pitäisi osata pitää jostain toisesta ihmisestä huolta :)

Kävin äsken ostamassa kahvia ja maitoa ja OMG miten ärsyttävän pariskunnan mä näin ratikassa. Siis why oh why naisten pitää lässyttää niiden miehille? Mä myönnän, että oon KERRAN sortunut siihen itsekin, mutta onneksi tajusin, että se kuullostaa oksettavalta. Mun mielestä edes lapsille ei pitäisi lässyttää (vaan puhua oikeeta kieltä, mutta ystävällisellä äänenpainolla). Se tyttö teki itsestään jotenkin niin pellen.

Puhuin äsken messengerissä Jäävuoren kanssa elämän sisällöstä. Mä valitin sille, että mun pitäisi löytää mun elämään muutakin sisältöä kuin että mitä juodaan ja mihin baariin mennään. Jäävuori kysyi sitten, että löydänkö mä elämään sisältöä löytämällä miehen. Mä olin ensin sitä mieltä, että en mä mitään miestä tarvitse saadakseni elämään sisältöä, mutta ehkä joku tasapainoinen ihmissuhde toisi jotain uutta elämään. Eilen Sinkkuelämässä Carrie pohti tätä samaa. Se sanoi kaipaavansa soulmatea. Mä oon samaa mieltä Carrien kanssa. Vaikka elämässä on ystävät ja perhe, niin siltikin kaipaa ehkä jotain vielä syvällisempää. Mulla on äitin kanssa ihmeellinen connection ; me tiedetään milloin toinen soittaa tai milloin toisella on jotain hätänä, mutta eihän se riitä. Mä tahdon enemmän. Maapallolla elää (apua, nyt mun yleissivistyksen taso paljastuu teille, mutta en mä mitään lukua tähän oikeasti tiedä) miljardi (?) ihmistä, eikä mun elämä ole sinänsä millään tavalla erikoinen siinä massassa (vaikka kaikki elämät on arvokkaita). Mutta mä olen sitä mieltä, että mun elämä voi sitten jossain vaiheessa olla jollekin ihmiselle kaikki...

Ai niin Frida, mä mietin voisko meidän kerhon nimi olla Ihanat Naiset Pihalla? :)

Kaikki sinusta muistuttaa...

Herra Me Ollaan Vaan Kavereita soitti äsken ja ilmoitti nähneensä musta unta. Ihan kiva, mutta en mä voi mun koko tulevaisuutta rakentaa sen pohjalle, että se on nähnyt musta unta. Ja sitä paitsi se oli juuri matkalla sen tyttöystävän kanssa sen lapsuuden kotiin eli se siitä. Mutta yllättäen mulle tuli taas sellainen olo, että mitä tahansa mä teenkin, niin se vaan pyörii mun mielessä. Kaiken lisäks löysin sen partavaahdon ja t-paidan täältä. Nyt sitten istun sen paita päällä kotona ja kiristelen hampaita. Soitin sitten äsken mun kaverille ja ilmoitin, että mut pitää EHDOTTOMASTI viedä tänään Kalleen. Mun pitää saada jotain muuta ajateltavaa.

Olin tänään aamulla stadikalla. En ookkaan ennen uinut vastatuuleen. Siellä oli ihan hirvittävä ilma. Mä olin ihan märkä jo ennen kuin edes pääsin altaaseen ja nyt sitten yritän kuivattaa mun mustia todella söpöjä Lacosten kenkiä patterilla. Tuli just muuten mieleen, että onkohan se patteri edes päällä..Pitää muistaa tarkastaa.

AI NIIN, melkein unohtu. Eilen kun olin töissä ja hoidin sitten juoksevia asioita mä näin Stockan ratikkapysäkillä miehen, jolla oli Louis Vuittonin salkku. Ja ihan täydellisen tyylikkäät ruskeat nahkaiset kengät. Mä olin ihan mehuissani ja vaan fiilistelin sitä siinä kuolaten. Sitten se tuli juttelemaan mulle ja kävi ilmi, että se olikin sellaisen mun entisen treffailukaverin pikkuveli. Mä oon selkeästikin ottanut väärän veljen siitä perheestä...toi pikkuveli oli NIIN paljon miehekkäämpi ja aikuisempi. Pitänee alkaa hengailla Stockan ratikkapysäkillä keskellä päivää vähän useamminkin ;)

Little Black Book

Mulla on uus lempileffa. Nimittäin toi Little Black Book. Sen suomenkielinen nimi on ihan supertyhmä, mutta älkää antako sen hämätä : Mieheni ex-naiset. Kirjoitin aikaisemmin, että aion vuokrata nyyhkyleffoja, mutta onneksi mä ohitin ne leffat mitä mä yleensä vuokraan kun on nyyhkyfiilis. Tää leffa on ihan uskomaton! Se on genreltään pelkkää hömppää, tottakai draamaa mahtuu mukaan ja romantiikkaa, mutta siis hömppäleffaksi se on kuitenkin pohjimmiltaan aika syvällinen. Ja ihana ja jopa vähän yllättävä ja erilainen loppu. Tää leffa jos mikä antaa toivoa sille, että sinkkuna todellakin selviää elämästä. :) Suosittelen lämpimästi.

Mutta vaikka mä aina jaksankin uskoa, niin musta olis ihan huippua jos mä saisin kurkistaa kristallipalloon edes kerran. Mä en tahtois nähdä tietenkään ihan kaikkea, mutta mä tahtoisin nähdä vaikka kymmenen vuoden päähän mun omaan ajatusmaailmaan just to make sure I'm happy there...

Taidan lähteä taas lenkille. Taas. Mutta eipä nyt keväällä malta koko iltaa sisällä istua..

Ai niin, mun pitää kertoa teille myös se, että mä olen maailman epäonnisin pyykkäri. Joskus back in the day mä pesin kaikki kivat mustat vaatteet ja rullallisen vessapaperia samassa koneessa. Eipä liene tarvis kertoa, että ne vaatteet lensi roskiin. Sit mä tein yhdestä mun kivasta merinovillaisesta poolosta nuken vaatteet koska VAHINGOSSA pesin sen pikkusen liian kuumassa lämpötilassa. Äiti ei vieläkään tiedä totuutta. Mä vaan sanon sille aina, että se paita unohtui yhdellä Jenkkilän matkalla sinne. Ja tänään, voi kiukku. Mun pesukoneessa ei oo sellaista seinään menevää kiinteää poistoletkua vaan se letku menee wc-pönttöön. Olin laittanut letkun huonosti paikoilleen ja sitten leffaa katsellessa mietin että miksi täällä kämpässä kuuluu niin omituinen ääni... Ja tadaa...letku oli tipahtanut pois pöntöstä ja pesukoneellinen vettä lainehti vessan ja eteisen lattialla. Oh joy. Tulipa ainakin pestyä lattiat...

Somewhere over the rainbow

Skies are blue... :)

Todellakin. Mulla on yllättävän hyvä fiilis, vaikka kaikki miessuhteet onkin ihan täysin solmussa. Päätin nyt sanoa good byet kaikille mun varatuille säädöille. Niillä ei oo mitään annettavaa mulle, enkä mä aio enää hakata päätä seinään "toisena naisena" joten so long guys. Jossain sateenkaaren takana varmasti odottaa joku hehkeä ja VAPAA mies.

Mä ajattelin tänään vuokrata tsiljoona nyyhkyleffaa (jos Fredan Filkkarin työntekijät ei oo arvannut mun olevan sinkku, niin ei nekään kyllä paljon aivojaan käytä. Mä oon niiden kantis aina muutaman päivän sen jälkeen kun jotkut jutut on mennyt pieleen...Hmm..mitähän nyyhkyleffoja sitä tänään vuokrais?) ja tehdä fetasalaattia ja maata sohvalla. Piru vie mä mitään miehiä tartte!

Hmm. Kyllä mua kuitenkin miehet sen verran kiinnostaa, että jos joltain löytyy sattumoisin Jone Nikulan puhelinnumero, niin sen vois sitten mielellään kiitos please toimittaa allekirjoittaneelle. GrrrRR ;)

Solmussa.

Ja tilitys jatkuu...

Kyseinen tyyppi, kenen kanssa mä olin tänään treffeillä on yllättäen varattu. Mulla oli jo pieni epäilys asiasta, mutta sepä sitten vaan varmistui. Mä en oikeesti tajua, miten jotkut voi kuvitella, että musta tulee niiden vakkaripano siksi aikaa kun oma tyttöystävä on Tampereella. Kyseinen ääliö oli jopa suunnitellut kaiken. Se aikoi hommata prepraid-liittymän, johon mä pystyisin tekstaamaan tai soittamaan niin, ettei sen tyttöystävä sais ikinä mitään selville. As if.

Oikeesti mun teki mieli ruveta itkemään kun kuuntelin sitä hetken. Miten joku mies voi kuvitella, että mä olen joku call girl?! Se, että mä olen blondi ja kivannäköinen ei todellakaan tarkoita sitä, että mä rupeen hoitamaan kaikenmaailman idiootteja jotka ajelee Porchella ja asuu ydinkeskustassa 113 neliön kämpässä..

Pikkuhiljaa alkaa usko mennä siihen, että mä löytäisin jonkun kivan, tasapainoisen, mukavan ja tavallisen miehen. Mun mielessä pyörii vaan yks tyyppi ja sekin on niin väärä. Herra Me Ollaan Vaan Kavereita on sen tyttöystävän luona enkä mä tahdo soittaa sille mitään vinkumispuhelua. Mä en halua, että se tajuaa miten romuna mä oon sen takia. Ennemmin mä kärsin ja itken yksinään kun paljastan sille taas uuden palan mun sielua... :(

Mitä aamulla voi tehdä??

Mitä aamuisin voi tehdä? Mä heräsin ihan liian aikaisin, enkä keksi mitään tekemistä. Tosin en todellakaan mee töihin etuajassa enkä jaksa lenkkeilläkään tähän aikaan vielä. Nyt mä sitten istun yksinäni ja tuijottelen ikkunasta ulos ja odotan, että kaurapuuro palaa pohjaan. Oh joy mikä elämä mulla onkaan..

taas tuli takkiin...

Teekkari kysyi tänään multa, mitä mieltä mä olen kimppakivasta. Siis, että me etsittäis joku nainen messiin. No kiitos joo, mutta ei kiitos. Me ollaan tunnettu senkin kanssa vasta muutama viikko, ja jos on jo nyt niin kyllästynyt, että se haluu jotain toista niin fine. Mun mielestä se voi alkaa etsiä kokonaan parempaa seuraa.

Mä en oikeasti tajua, mikä mussa on vikana kun kaikki tyypit ketä mä tapaan on enemmän tai vähemmän uskomattoman oksettavia naisten hyväksi käyttäjiä. Mä en enää ikinä ihastu kenenkään. En ikinä. Musta tulee kitkerä vanhapiika ja mä ostan tsiljoona kissaa.

Mä lähden lenkille.

Naisten 10

Yllättävän hyvin meni kymppi ottaen huomioon, että mä lopetin treenaamisen about kuukausi sitten. Ekat kolme kilsaa ihan tervanjuontia, kaks seuraavaa ihan ok, ja loppu vitonen oli lasten leikkiä. :) Mä alan oikeasti nyt treenaamaan. Ens vuonna tavoitteena HCR... tai sitten ei.

Mutta kivaa, ettei oo koko viikonloppu mennyt vaan viinanjuontiin ja krapulaan...

Höh. Mun puhelin ei soi :(

Mä uskon!!!!

Mä uskon horoskooppehin tästä päivästä lähtien. Uusimmassa V-lehdessä mun RAKKAUShoroskooppi oli seuraavanlainen :

"Kukasta kukkaan hyppiminen kyllästyttää, mutta rakkautta ei kuulu. Kypsy vielä vähän"

Aamen. Toihan on just mun elämästä. Täytynee alkaa lukea horoskooppeja vähän useemmin. Mä muutun muuten ihan kohta suklaamunaksi, jos on uskominen siihen, että ihminen on sitä, mitä se syö :D

Ai, vielä yks juttu. Oon kostanut mun humppanaapurille. Mä oon soittanut sille pienen hetken Alice Cooperin Poison biisiä aika kovalla volalla.. Mä en oo niin kiltti miltä näytän ;)

Pääsiäismunia!

Hmph. Mä olin päättänyt alkaa elää terveellisesti että näyttäisin hieman hehkeämmältä pelkissä alusvaatteissa. Äsken kun kävin vähän hengailemassa kaupungilla, mä huomasin, että yhdessä karkkikaupassa oli pääsiäismunat tarjouksessa. Siis sellaiset ylihyvät, pienet, täyssuklaiset munat, joissa on jotain suklaata siinä päällä ja sisällä sitten jotain toista suklaata. Apua. Mun päässä sumeni ja huijasin mietin, että miten tylsältä ananas ja maitorahka maistuikaan aamulla ja päätin sitten sijoittaa muniin. Siis haloo! Pitäähän kaapissa jotain herkkua olla jos tulee vieraita ;). 1,8 kilon rasia herkullisia suklaamunia maksoi 3.50 euroa. Kelatkaa miten halpaa! Näitähän melkein kannattaisi ostaa enemmälti, niin säästäisi enemmän rahaa.. ;)

Mietin, just että bloggaaminen on tosi kivaa. Musta tuntuu, että mun kommentoijat on vähän niin kuin mun kavereita, jotka neuvoo hankalan paikan tullen. Nöyrin kiitos kaikille kommentaattoreille. Teidän kommentit on tän päiväkirjan parasta antia ;)

http://fridasliv.blogspot.com/ Mä en nyt osaa tehdä tosta sellaista hienoa linkkiä, sorisori (tartteisin jonkun tuutorin tähän bloggaukseen). Niin...ton päiväkirjan ihqu kirjoittaja kysyi multa, että mistä mä tunnistan varatun miehen jos siellä ei oo sormusta tai jos se ei heti ilmoita olevansa varattu. Let me tell you, sistah! Vaatii tosi hieman salapoliisintaitoja. Vaikka sormusta ei sormessa heti näkyisikään, kannattaa tarkastaa näkyykö vasemmassa nimettömässä painauma sormuksesta.. Jos tyyppi tahtoo viedä sut baarin hämyisimpään nurkkaan, se on takuuvarmasti varattu, eikä se tahdo, että se kaverit tms. näkee sen säätävän jotain muuta jonkun muun kuin vaimon kanssa. Lisäksi varatut miehet saa helposti kiinni yksinkertaisilla pikkukysymyksillä, kuten : "Missä sä asut? Ai Laajasalossa. Eikös se oo vähän hankalan matkan päässä baari-iltojen päätteeksi..Mutta ilmeisesti sitten halusit panostaa talon kokoon ennemminkin kuin sijaintiin. Niin, minkäkokoinen asunto sulla on? Ai omakotitalo? Eikös se oo vähän liian suuri yhdelle henkilölle? " Ja viimeistään tässä vaiheessa se mies vahingossa lipsauttaa jotain, että "Ai, en mä siellä yksin asu." Muutenkin sellaset, ketkä ei yhtään tahdo kertoa itsestään, on varmasti varattuja. Myös lemmikkien nimet kertoo tosi paljon...Kukaan mies ei anna koiralleen nimeksi Nelli, Pörrö, Siiri, Puppe tai jotain tollasta. Jos miehet saa itse päättää niiden koiran nimenä on Jekku, Pomo, Lätkä tai jotain ton tyylistä :)

Meillä on tänään tyttöjen kisastudio. Siellä ei tarjoilla olutta ja makkaraa, vaan punkkua ja hedelmäsalaattia.

Mä tapan mun naapurin...

Tai no...en ehkä ihan tapa, mutta kyllä mieli tekis. Se ällöttävä tupakoija myös soittaa lauantai-aamuisin humppaa. Kostean baari-illan jälkeen mä heräsin kello 8.08 siihen että koko talossa humppa raikaa. Voi itku. Nyt koskee päähän ihan sairaana kun ei oo saanut nukkua...

Niin...tapasin pikaisesti siis sen Jussin...so no my type of a guy. Selkeästikin se lämpee musta ja ehdotti lounastreffejä keskiviikoksi ja mä en taaskaan osannut sanoa ei...Nyt tarttee sitten alkaa taas miettimään kaiken maailman tekosyitä. Hmph.

Siis talking about weird people...Oon jutellut chatissä sellaisen Samuelin kanssa (tai en mä edes tiedä mikä sen oikea nimi on). Ja sitten muutaman kerran messengerissä. Vaikutti ihan ok-tyypiltä, paitsi ei kyllä enää. Nyt muhun otti messengerissä yhteyttä sen "sisko" joka on aivan täysin sekopäinen. Mä oon ihan varma että se on se S itse, joka vaan yrittää udella kierosti jotain juttuja musta..koska mä eilen sanoin sille että me ollaan niin erilaisia etten mä sitä edes tahdo nähdä. Nyt tää "sisko" kenen kanssa mä parhaillaan juttelen, utelee multa kaikkea maan ja taivaan väliltä... en oo kertomassa. Mutta people, olkaa varovaisia! Oikeesti! Kaikki ei ehkä olekaan niin vilpittömiä täällä..

No joo, back to eilisilta. Mä olin ensin syömässä mun kavereiden kanssa ja juotiin muutama pullo viiniä..(hups!). Sitten näin sen Jussin ja sit taas mun kaverit ja me mentiin Amarilloon, koska siellä oli häppäri. Siis OMG, oon kerran käynyt kyseisessä baarissa ennen tätä eikä kyllä tarvitse mennä takaisin. Ihan hirveitä örsöjä (mä mukaan lukien) ja jotenkin se humalainen fiilis tarttui. Mä kaadoin ison siiderin mun hameelle... :( Tuli muuten ihan hirvittävä Mervi Tapola -olo kun olin jotenkin niin kammottava känninen ämmä. Kiitos ja anteeksi kaikille jotka joutuivat todistamaan mun muuttumista hehkeästä tytöstä humalaiseksi naiseksi... En oo muuten uskaltanut edes katsoa millaisia vaurioita mun kultaiset kengät on kärsineet...

Tänäänkin pitäis lähteä baariin, mutta just tajusin, että Naisten Kymppi on huomenna, joten taitaa baarit jäädä tänään välistä... Hirveesti tekis kyllä mieli, mutta mähän kuolen huomenna jos meen väsyksissä leikkimään sporttista...

Mikään ei riitä

Kiitos Kaija Koo, oot pukenut mun elämän sanoiksi...tai itse asiassa Markku Impiöhän ne sanat on tainnut tehdä... Mutta joo, kyseisten ihmisten viritelmä, biisi nimeltä Mikään ei riitä kertoo ihan just täysin mun elämästä.

...Et voi vain yhtä rakastaa kun maailma niin paljon tarjoaa
Sut yksi katse radaltaan suistaa
Et siinä luisussa mua voi muistaa
Sä oot kuin enkeli
Sanoi mulle arvokkaasti
Se luotas lenteli pois
Se ainut kertainen halunnut olla ois
Tiedätkö sen
Oon nainen äärellä kuumien lähteiden
Enemmän kuin tavallinen
Et voi vain yhtä rakastaa
Se sulle on aivan liikaa
Sulla kaikki lähtee vain siitä että mikään ei milloinkaan riitä, ei
Sä oot kuin ajopuu
Se sameaan veteen tottuu
Se virran imussa kelluu
Vaikka oot tässä, sä oot aina lähtemässä
Sä juokset aina karkuun...

Niinpä. Mä en voi rakastaa yhtä, kun maailmassa on niin paljon helmiä tyyppejä. Mä meen nyt heti ostamaan Kaija Koon cd:n jolta toi biisi löytyy.. Harmillista vaan, Herra Me Ollaan Vaan Kavereita ilmeisesti tykkää samasta biisistä...

Paska aamu

No niin. Milloin mä opin, että huonoin tapa päästä baarissa eroon tyhmistä tyypeistä on antaa niille puhelinnumero. Ja mä tyhmäpää yleensä annan vielä oman numeroni enkä esim. kenenkään superällöttävän tyypin numeroa..

Äsken soitti siis sellainen Jussi, jolle mä olin ympäri pyöreästi luvannut, että voitais EHKÄ nähdä tänään. Eikö miehet tajua, että ehkä=ei! Pitänee alkaa miettiä jotain tosi hyvää tekosyytä, miksi mä en voikaan nähdä sitä töiden jälkeen. Ylityöt perjantai-iltana ei kuullosta uskottavalta, mutta entäs vaikka hammassärky, korvatulehdus, oksennustauti, jalan murtuminen, äidin tädin kummin siskon kaiman hautajaiset...tms. :)

No joo.. Huomaatteko muuten, että osasin muuttaa noita päivämäärä- ja kellonaika-asetuksia? Enää mun blogi ei oo missään Karibianmeren chillailuajassa, vaan ihan tällaisessa tavallisessa Helsingin toimistoajassa...

Nyt on kriisi!

No ei siis tietenkään mikään maailmaa koskettava "oikea" kriisi, mutta mun henkilökohtainen kriisi kuitenkin..

Teekkari oli täällä kylässä. Meidän eka kerta oli tosi jees, mutta tää toinen meni enemmän tai vähemmän huonosti. Mulle tuli sellainen olo kuin olisin ollut joku ylisiveellinen neitsyt joka harrastaa seksiä ekaa kertaa. Apua!!!Miten monta kertaa tarvitaan siihen, että seksi alkaa oikeasti sujua? Ja toisaalta, milloin on aika luovuttaa...?

Me tullaan toimeen ihan uskomattoman hyvin. Se on kiva, meillä on samanlainen huumorintaju, samanlainen musiikkimaku ja hitto vieköön, se oli tänään tosi trendikäskin. Ja se sen kesäautokin näytti tosi kuumalta :) Se jätti sen sormuksen (siis ei mitään kihlasormusta tai muuta sen sellaista, vaan sellaisen trendikkään poikien sormuksen) tänne... Vahingossa? Tahallaan? Jos se jätti sen tahallaan, senkin mielestä kaikki meni ihan perseelleen ja se halus varmistaa sen, että me nähdään uudelleen. Mutta entäs jos se jätti sen vahingossa jolloin mä oon ihan taas tyhjällä pohjalla? Mitä mun nyt pitäis ajatella???

Mutta mitä mä teen? Saako sanoa ääneen jos tahtois jotain tiettyjä juttuja tehtävän eri tavalla? Vai oonko mä vaan vielä näin alussa hiljaa ja toivon että sekin huomaa sen.. Mä haluun seurustella kun en jaksa tällaista neuroottista pohdintaa... Vapaat ja kivat miehet, ilmoittautukaa...mutta ei paniikkia, tää noora ei aio mennä naimisiin kesällä joten myös seikkailumielellä olevat seuralaisehdokkaat huomioidaan. Varma vastaus kuvansa lähettäneille ;)

Mä käyn nyt nukkumaan ja toivon, että tää Bad Sex Week on pian ohi...

Kesän trendikkäin asuste!

Mun työkaveri tuli käymään sen vauvan kanssa. Tajusin just, että kesän trendikkäin asuste on ilman muuta vauva! Ainoa ongelma tässä on enää se, että mistä mä saan kesäksi vauvan. As always, mä tajuan kaikki trendit ihan liian myöhään. Hmph.

Työpaikkaromansseista..

Tässä nyt sitten julkisesti tunnustan olevani ihastunut myös muutamaan työkaveriin. I know, todella säälittävää! Mutta sellainenhan mä olen. Toinen herroista on jo 40+, toisella kierroksella oleva äärimmäisen seksikäs tyyppi ja toinen herroista on mua muutaman vuoden vanhempi entinen lätkänpelaaja (joka tunnetusti on juuri sellainen tyyppi kenestä mä lämpeän takuuvarmasti). No, tietenkään nää ihastumiset ei nyt etene yhtään mihinkään. Lätkänpelaajan kanssa päästiin jo suhteellisen läheisiin tunnelmiin, mutta sitten se kaatui siihen, että siitä tuli aina ihan perkele sen jälkeen kun se oli vähän osoittanut kiinnostusta. Hei no thanks, sinkkuelämän tarkoitushan on se, että voi etsiä seuraavan illan seuraa ilman suurempia oman tunnon tuskia.. Onhan sitä kiva katsella täällä töissä, mutta en mä nyt mitään draamaa jaksa.

Tai niin mä ainakin luulin. Tänään se ilmoitti lähtevänsä vaihtamaan käsilaukkua. Siis excuse me? Vaihtamaan käsilaukkua? Kenen? Tässä on AINOASTAAN kaksi vaihtoehtoa...a) se on homo ja sen eilen ostama gentleman's handbag ei sovikaan sen uuden pikeepaidan kanssa b) sen äitienpäivälahjaksi ostama laukku ei ollutkaan miellyttänyt sen äitiä. Mutta missään nimessähän sillä ei voi olla tyttöystävää kenelle se jotain laukkuja ostelee! Vai voiko? Tätä mä nyt sitten pohdin äsken vessaan piiloutuneena muutaman tunnin ja tulin silmät punaisena ulos. Mä en jaksa itteeni. Pakkoko munkin on ihastua ihan kaikkeen mikä liikkuu?

Herra Me Ollaan Vaan Kavereita ilmoitti hakeneensa tänne töihin. Mihin mä sitten meen itse töihin? Mä en jaksa elää sen kanssa missään symbioosissa kun koko ajan tarkoituksena olis päästä siitä loitommaksi ja loitommaksi. Etäiseksi. Niin, että koko ajan ei olis ikävä.

Seksitön päivä..

Mulla oli eilen seksitön päivä. Ihan kivaa. Kävin mun kaverin kanssa kahvilla ja tilitin sille mun elämästä. Mutta toisaalta kun kuuntelin sen juttuja niin ei se seurustelukaan taida aina olla ihan helppoa.

Semmonen vanhempi herrasmies tosin yritti vongata peppuseksiä eilen illalla, mutta en mä nyt oikeen siitä lämpeä. Ihan kiva joo, mutta sillä on hirvittävät hampaa, ei mitään tyyliä pukeutumisessa eikä se ees oo rikas. On muuten kumma juttu, että kaikki tyypit (baareissa, netissä, ihan missä tahansa) ketkä lähestyy mua, on varattuja. Mussa on selkeestikin joku sellainen geeni, että miehet saa sellaisen kuvan, että mun kanssa voi harrastaa vaan vähän seksiä ja siirtyä seuraavaan. Okei okei, en mä tota kielläkään, mutta olishan se kiva, jos joku vapaa ja kiva joskus kiinnostuisi musta silleen ihan oikeesti.

Juttelin eilen Teekkarin kanssa. Sen mielestä meillä on samanlainen huumorintaju. Tarkottaako tää nyt sitä, että mun sivupersoona on miespuolinen teekkari..? Apua!

Herra Me Ollaan Vaan Kavereita pyysi mua illalla sinne ja tottakai mä menin. Ja tulin hyvillä mielin kotiin. Nukuin muuten pitkästä aikaa tosi hyvin. En herännyt kuin kerran viime yönä ja siitäkin nukahdin heti uudestaan.

:)

Työn orjat sorron yöstä nouskaa...

Mun pitää pahoitella jo etukäteen, mutta mä joudun avautumaan mun työstä.. :(

Oon töissä toimistossa X, joka muistuttaa päivä päivältä yhä enemmän ja enemmän sirkusta. Ennen siellä sentään oli vielä jotain arvokkuutta jäljellä, mutta ei enää tän päiväisen jälkeen. Ei ainakaan mun silmissä.

Mä jaan työhuoneen kahden muun ihmisen kanssa, koska me tehdään kaikki samaa työtä, välillä samaan aikaan ja välillä kaikki erikseen. Mä oon meidän kolmikosta ainoa tyttö ja senkin puolesta siis helppo kohde. Mun ylihän voi vaan kävellä. Tänään kun mä tein hommia kaikessa rauhassa Mr. Used To Be The Biggest Boss tuli mun huoneeseen avautumaan siitä, että siellä on sotkuista ja heitteli papereita ympäriinsä ja kyseli mitä ne kaikki on. Koska mä en tiennyt vastausta kaikkeen, mä sanoin sille, että ne on niiden kahden muun maan matosen jäljiltä. Tää ei selkeestikään parantanut tilannetta, koska Mr. Used To Be The Biggest Boss jatkoi avautumistaan ja ilmoitti mulle, että sille on ihan sama kuinka sotkuista mun kotona on, mutta koska kyseessä on hieno toimisto, niin papereita ei saa olla ympäriinsä. Kaiken huipuksi se penkoi mun roskakorin tarkastaakseen mitä sieltä mahdollisesti löytyy. Siis voitteko kuvitella?? Kuuskymppinen äijä penkomassa roskista... Mä en jaksa enää. Että sellainen duunipaikka.

Tänään muuten kolahti postiluukusta kesän ensimmäinen hääkutsu..Ou jeah. Sinkkujen paratiisihan nimenomaisesti on kavereiden kesähäät... ;). No, tottakai mä olen onnellinen mun kaverin puolesta! :)

81.9

Uuh..81.9 astetta on mun blogin kuumusastelukema. Mä oon nyt ihan innoissani tästä koko hommasta. Harmi, etten mä osaa tehdä sellaista astemerkkiä tietokoneella..

Mietin just, että silloin kun oli pieni, niin päiväkirja oli sellainen söpö, vaaleanpunakantinen kirja, jossa oli ihana pikku lukko. Päiväkirja piilotettiin visusti äidiltä ja sisaruksilta ja pientä kriisiä olisi pukannut, jos joku olis lukenut mun päiväkirjaa. Nyt mä en mitään muuta toivokaan kun, että joku lukis mun blogia :)

Ou jea. Pitäiskö sitä töitäkin tehdä? ;)

Aurinkoa:)

Life is not so bad after all ;)

Hmm. Eihän tää elämä tosiaankaan niin tympeetä oo. Ihan kivaa tavata erilaisia ihmisiä ja tutustua uusiin tyyppeihin. Sitä paitsi, sen sijaan, että mun työkaverit olis ilmoittanut mut johonkin uuteen deittiohjelmaan ne vie mut risteilylle ;). Jeejee. Mä pääsen Tallinnaan ostelemaan tukkajuttuja. Ja mitä siitä vaikka mä olenkin sinkku? Kukaan ei ainakaan valita sitä, että mun asunnon lattiapinta-alasta on näkyvillä ehkä pari neliösenttiä ja kaikki muu on vaatteiden peitossa :). Kyllä mä oikeesti tykkään mun elämästä!

Joku lukee tätä :)

Joku lukee tätä!!!!

Mä tajusin vasta äsken, että kaks tyyppiä on jopa kommentoinut! Jee jee! Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos.. :) You guys made my day. Junakohtaus nimiselle henkilölle mä yritän tässä nyt jotain vastata... Mutta en mä mitään fiksua keksi. En mä tiedä miksi mä koen, että mun pitäisi seurustella vakavasti. Mun hyvä veikkaus on se, että yhteiskunta luo tiettyjä "paineita". Mä oon melkein ainoa mun kaveriporukassa joka ei seurustele. Sen lisäksi mun ihanat työkaverit ilmoittelee mua kaiken maailman maajussille morsian -ohjelmiin kun ne ilmeisesti ajattelee, että mä olen luonnonoikku kun en 24-vuotiaana seurustele. Niinpä niin. Kaiken lisäksi äiti ja mummo on alkaneet vihjailla siitä, että kun ne oli mun ikäisiä niillä oli jo tasapainoinen parisuhde ja lapsia...

No joo. Kyllä mä tiedän, että muakin varten on jossain se joku tyyppi kuka jaksaa mua ja ketä mä jaksan. Joten siis kaikki hehkeät, pitkät ja hyvin pukeutuvat ruotsalaiset kuumat miehet, ilmoittautukaa tähän reality-sarjaan.. ;). Tai okei, myös australialaiset surffitukat kelpaa ;)

Miehet ja mielikuvitoksettomuus

Miettikää..

Oon jutellut netissä sellasen pojan kanssa, jonka nimimerkki oli Mikko jotain. Tänään selvis, että sen oikea nimi on Pekka. LMAO. Mikko ja Pekka on about Suomen mielikuvituksettomimmat poikien nimet ;). No joo. Älkää ottako vakavasti, sillä eihän nimi miestä pahenna... Elämäni paskin keikka oli kyllä kyseisen Pekan tapaaminen. Mulle ei oo ikinä ennen tullut niin halpaa oloa kuin siellä. Me pantiin kerran (koko homma kesti ehkä noin 3 minuuttia) jonka jälkeen sille tuli ihan hirvittävät omantunnon tuskat siitä, että se petti sen tyttöystävää, tai oikeammin, sen avovaimoa. No joo..ehkä munkin olis kannattanut miettiä kahdesti mitä mä sen kanssa häslään. Mä en taida sitä ikinä enää nähdä, eikä haittaa. Mutta toivottavasti mä opin jotain virheistäni. Ja ainahan on toki parempaakin seksiä tarjolla...

Tai ainakin oli. Nyt Teekkarikin on ruvennut oudoksi. Miksi ihmeessä ihmiset ei voi sanoa suoraan jos niitä ei kiinnosta?? En mä siitä hajoa. Enemmän mua hajottaa se, että mulle valehdellaan päin naamaa. Mä koen kumminkin olevani sen verran aikuinen, että mä kestän totuuden. Tottakai mä ymmärrän sen, ettei kaikki musta lämpeä! Mun mielestä kaikki miehet vois painua helvettiin.

Mä muuten vihaan mun naapuria. Se polttaa tupakkaa sisällä ja ne hajut tulee suoraan mun kämppään. Yök.

Oonpas mä ollut aggressiivinen. Ei tää päivä oikeesti niin huono oo ollut. Mä chillailin ennen töihin menoa mun työkaverin vauvan kanssa. Meillä oli tosi kivaa. Tällä kertaa Axu ei nukkunut koko aikaa, vaan se jopa "jutteli" mun kanssa. Kaikkein hauskinta sen mielestä oli katsella näyteikkunoita, ohi ajavia autoja ja raitiovaunuja ja puluja. Lisäksi oman lapasen kädestä pois ottaminen viihdytti sitä suunnattoman paljon. :)

Mr. Evil American Boy taitaa seurustella yhden meidän yhteisen kaverin kanssa (joka muuten on sen entisen tyttöystävän sisko.. Ilmeisesti Curtisin siskoksilla ei oo sanatonta eikä sanallista sopimusta siitä että toisen sisko exiin ei kosketa..). Mä en tajua miksi mua sekin ahdistaa. En kai mä oikeesti oo kuvitellut, että meistä joskus jotain tulis. En oo voinut. En oo.

Maanantai-aamun masennus..

Hmm,
Näin taas eilen Herra Me Ollaan Vaan Kavereita. Asiat näyttäisi menevän ihan hyvin.. :) Oon onnellinen siitä, että me ollaan taas kavereita.

Oon deittaillut muutaman kerran erästä teekkaria ja kaikki on mennyt aivan loistavasti. Se on todella kiva ja mukava. Tavallinen. Tasapainoinen. Rauhallinen...siis kaikkea sellaista, joka ei nyt ihan oo mun tyyliä. Mutta mä viihdyn sen seurassa todella hyvin! Oon menossa sen luokse tänään ensimmäistä kertaa yökylään ja tottakai mua nyt sitten ahdistaa. Kävin just katsomassa jotain uusia alusvaatteita (vanhathan ei missään nimessä kelpaa!) ja aloin miettiä asioita. Entäs jos mun pitää alkaa seurustella sen kanssa? En mä osaa! En oo ehkä aikaisemmin tajunnut sitä, että mähän oon sinkku sen takia, että mua alkaa aina tässä vaiheessa pelottaa se, että pitäisi vakiintua ja sanonkin mielummin heiheit ja siirryn seuraavaan uhriin.

APUA! Onko sinkkunaisille olemassa jotain parisuhdeterapiaa? Siis sellaista, kuinka saa itsensä psyykattua sellaiseen henkiseen tilaan, ettei ajatus seurustelusta ahdista.. Pitänee varmaan googlettaa toi juttu ja selvittää, että pääsisköhän sellaiseen terapiaan jo mahdollisesti tänään. Mikä mua oikein vaivaa??? Miksi mä en vaan kykene mihinkään vakavanoloiseen seurusteluun? Herra Me Ollaan Vaan Kavereita -keissi oli siksi niin "helppo", ettei me ikinä puhuttu seurustelevamme. Mehän oltiin vaan kavereita.. Mun pitäis selkeästikin nyt löytää uusi kaverisuhde ;)

what a weekend..

Olin tietysti taas kuvitellut viettäväni rauhallista ja rentouttavaa viikonloppua, mutta toisinhan siinä sitten kävi. Perjantaina olin ostanut pullon Chardonneytä ja ajattelin juoda siitä pari lasia ja tehdä fetasalaattia ja löhötä pyjama päällä telkkarin edessä, mutta juuri kun olin saanut pyjaman päälle, soitti Herra Me Ollaan Vaan Kavereita ja pyysi kylään. Koska mä olen säälittävä ja epätoivoinen, mä tietysti hehkeydyin hetkessä ja suurin piirtein juoksin sen alaovelle. No, me juotiin ensin pullo sen ostamaa punkkua ja sitten vielä mun valkkaripullo ja mä aloin olla jo siinä kunnossa, että pystyin avautumaan sille meidän "suhteesta". Sen jälkeen me lähdettiin baariin, jossa piti taas selitellä muille läsnäoleville, ettei meillä mitään suhdetta oo...

Mutta pitkästä aikaa, mulle jäi meidän tapaamisesta todella hyvä fiilis. Nyt ei tarttee olla ihan rikki ja itkeä kotona, koska kaikki mitä se puhui viittasi siihen, että kyllähän se musta vielä tykkää...vaikkakin se seukkaa jonkun toisen kanssa. Mutta mä olen varma että me päädytään vielä yhteen some how ;)

Eilen menin sitten tyttöjen kanssa baariin ja vitsi että oli kivaa. Kallessa on kyllä aina kivaa! Ja komeita miehiä... Paikalla oli tosin myös viime lauantailta tuttu tunika-mies joka ei edelleenkään vilkaissutkaan muhun päin. Hmph. Eikö se ymmärrä miten hehkeä mä olen..? No mun kaveri tsekkaili sellaista sairaan kuumottavaa surffitukkaa joka olinkin ehkä illan parhaimman näköinen mies. Mua oli yrittänyt jo siinä Kallen edessä pokailla semmonen italiaano. Yleensä mä en ihan hirveesti lämpeä ulkomaalaisista (ellei ne sitten oo todella kuumia ruotsalaisia tai sitten eräs tietty Mr. Evil American Boy) mutta kyllähän mä tosta nyt sitten lämpesin. Se pussaili mua poskelle, mutta sitten mua alkoi taas ärsyttää joku (mä en edes itse tiedä että mikä ja sanoinkin sille että tää oli tässä. Ja nyt tietty harmittaa kun en mennytkään sen luokse yöksi. No...ehkä se on siellä vielä ens kerrallakin ;)

Speaking of Mr Evil American Boy... Mä sain siltä pitkästä aikaa sähköpostia. Me ollaan nähty viimeks vuonna 2000, joten ehkä olis aika päästää jo irti...mutta vaikeeta se on. Meillä oli kaks maailman täydellisintä päivää, mutta that's it. Nyt sillä on oma elämä ja mulla oma ja ne ei ikinä kohtaa...

:)Aurinkoa!

Helou helou

Huomenta,

Mulla on näemmä taas todella tehokas työpäivä kun päätän kertoa teille opettavaisia tarinoita 25-vuotiaan sinkkutytön seikkailuista työnteon sijaan..

Taas yksi krapula-aamu. Onneks olin sen verran fiksu Ilmaisen Viinan Bileissä, että olin laittanut äidille keskellä yötä viestin ja pyytänyt sen herättämään mut puoli kahdeksalta etten myöhästyisi töistä. Olin ilmeisesti laittanut saman viestin mun työkaverille, sillä se ehti ensin ja herätti mut ennen äitiä. Olisin tosin tahtonut heittää kännykän ikkunasta pihalle, kääntää kylkeä ja jatkaa mun kauneusunia. On se niin kamalaa, että työnteko häiritsee mun sosiaalista elämää ja kesänviettoa.

Oon siis sinkku. Ikisinkku ainakin tätä vauhtia. Miksi mä en voi tavata jotain sellaista ihmistä kenen kanssa jaksaisin olla päivästä toiseen ilman, että tarvitsee alkaa sählätä ja säheltää? Hahaa, mä tiedän itsekin ton vastauksen. Nope, älä kuvittelekaan! Mä en ole pleijeri. Syy mun sinkkuuteen on omasta mielestäni se, että mun unelmien mies on satuolento. OMG, ei sellaista ihmistä voi olla olemassakaan :)

Satuolento on mun mielestä akateeminen, mutta sopivalla tavalla renttu ja rento. Töissä pitäis mieluiten käyttää pukua, mutta vapaa-ajalla sitten mieluiten kivaa kesätunikaa ja parransänkeä. Lisäks pitäis olla pitkä, mukava, kiusoitteleva, ymmärtäväinen, hellä, lapsirakas, sosiaalinen, urheilullinen (MUTTA EI ENTINEN TAI NYKYINEN LÄTKÄNPELAAJA..), riehakas, rietas, matkusteleva, ulkona käyvä ja... Lista jatkuu. Mistä tällaisen miehen muka löytää? Mun mielikuvituksesta! :)

Harmi vaan, että mua lähestyy vaan kaikki sellaiset, jotka ei täytä noita kriteerejä. Eilen illallakin mun perseessä oli kiinni joku nelikymppinen äijä jolla oli takuuvarmasti sormus takataskussa. Mä nimittäin oon varsinainen sormus- ja örsömagneetti. Jos sormusta ei löydy, niin varmasti oksennukset löytyy rinnuksilta ja jos ei oo oksennusta rinnuksilla on varmasti sormus...

No joo..ehkä mä alan taas näytellä ahkeraa työntekijää ettei mee kuukauden työntekijän palkinto sivu suun ;)